— Nyt meidän täytyy lähteä kotiin.
— Nytkö jo, sanoin minä.
— Kyllä, kyllä, näetkö Rufa, meidän täytyy olla prinsessoja vastassa, jos he ehkä jo tänään tulisivat kotiin.
— No mutta prinssit sitte?
— Niin, tiedätkö, he eivät koskaan enää tule meille takasin eikä kukaan heitä tahdokaan.
— Mutta kuinka heidän sitte käy?
— Niin kyllä heidän käy hullusti, täti Formica sanoi ja pudisti päätään. — Mutta tiedätkö, hän sanoi — kaikki prinsessatkaan eivät löydä kotiin.
— Käykö heidänkin hullusti, minä kysyin.
— Ei, ainakaan ei kaikkien. Muistathan että he olivat paljo viisaammat kuin prinssit. He alkavat omaa talouttaan pienessä maakolossa, ja sinne he munivat munansa ja hoitavat niitä ja lapsiaan, kunnes nämä voivat itse alkaa työtä tehdä, vetää hirsiä ja rakentaa kekoa. Ja niin syntyy uusi muurahaispesä.
— Vai niin, sanoin minä — mutta prinssejä minun käy sääli.