VOITTO. (Kummastuen). Mitä, minunko kirjoittamani?
LIISA. Niin, teidän Matkakertomuksenne Pohjoismaista. Te ette voi käsittää minkä nautinnon tämä kirja on minulle saattanut.
VOITTO. (Ottaa kirjan ja tarkastaa sitä). Tosiaan viimeinen teokseni! (Antaa sen takaisin). Kunhan ette vaan turmelisi sillä kauniita silmiänne.
KUSTAA. (Tullen hieman pensaasta). Kauniit silmät, kas se kelpaa!
LIISA. Ne eivät saata katsella mitään jalompaa.
VOITTO. (Sivulle). Hänellä ovat tosiaan kauniit silmät! (Ääneen),
Kirjallisuus siis Teitä miellyttää.
LIISA. Luuletteko minulta kokonaan puuttuvan halua jalompiin pyrintöihin?
VOITTO. (Äkkiä). En suinkaan! Päinvastoin luulen teidän haluavan kaikkea hyvää ja kaunista. Näin ihana ja suloinen ruumis varmaan sisältää myös jalon sielun.
KUSTAA. Jalo sielu! Se kelpaa myös.
VOITTO. (Sivulle). Hän on todella vallan viehättävä ja mikä sievä kätönen. (Tarttuu käteen).