Niistä, jotka omalla kyvyllään ja kunnollaan eikä onnen avulla ovat kohonneet ruhtinaiksi, ovat tiettävästi kuuluisimmat Mooses, Kyyros, Romulus, Theseus y.m. Ja vaikkapa Mooses oikeastaan olikin vain pelkkä Jumalan tahdon toimeenpanija, ansaitsee hän kuitenkin ihmettelyä yksistään jo siitä syystä, että Jumala armossaan katsoi hänet ansiolliseksi puhumaan kanssansa. Mitä taas tulee Kyyrokseen ja muihin, jotka ovat valloittaneet tai perustaneet kuningaskuntia, niin ansaitsevat he todella ihmettelyä. Ja jos tarkastellaan heidän mieskohtaisia tekojaan ja toimenpiteitään, niin huomataan ne yhtäläisiksi kuin Mooseksen, vaikkapa tällä olikin ollut niin suuri opettaja.

Tutkittaessa heidän toimiaan ja elämäänsä nähdään, ettei onni ollut suonut heille muuta kuin tilaisuuden luoda sellaisen hallitusjärjestelmän, jollaista pitivät soveliaimpana. Ilman sellaista tilaisuutta olisi heidän hengenvoimansa ollut tulokseton; mutta hengenvoimien puuttuessa ei tilaisuuskaan olisi mitään merkinnyt. Oli siis tarpeen, että Mooses tapasi Israelin kansan egyptiläisten orjuuttamana ja sortamana, jotta se olisi valmis seuraamaan häntä pois orjuudesta. Samoin oli tarpeellista, että Romulus ei saanut jäädä Albaan, vaan joutui heti synnyttyään heitteelle, voidakseen tulla Rooman kuninkaaksi ja uuden isänmaan perustajaksi. Myös Kyyroksen tarvitsi tavata persialaiset tyytymättöminä Meedian valtaan ja meedialaiset pitkällisen rauhan veltostuttamina ja turmelemina. Eipä Theseuskaan olisi voinut näyttää kuntoansa, jollei hän olisi tavannut ateenalaisia hajallaan. Tällaiset tilaisuudet tekivät siis nuo miehet onnellisiksi, ja suuren kykynsä avulla he ymmärsivät ottaa tilaisuudesta vaarin, tehdäkseen isänmaansa mahtavaksi ja kuuluisaksi.

Ne, jotka näiden miesten tavoin oman kuntonsa avulla kohoavat ruhtinaiksi, saavuttavat ruhtinuutensa suurella vaivalla, mutta säilyttävät sen helposti. Vaikeudet, joita heille koituu sen hankkimisesta, johtuvat osittain niistä uusista hallinto- ja menettelytavoista, jotka heidän täytyy panna voimaan, vakaannuttaakseen valtansa ja huolehtiakseen turvallisuudestaan. On näet muistettava, ettei mikään yritys ole vaikeampi alkaa, vaarallisempi suorittaa ja epävarmempi tuloksiltaan kuin uuden järjestelmän voimaan saattaminen. Uudistaja näet saa vastaansa kaikki ne, joille vanha olotila oli edullinen; ja nekin, joita uusi voisi hyödyttää, ovat sen laimeita puolustajia. Tämä penseys johtuu osaksi siitä, että he pelkäävät vastustajia, joilla on tukenaan vanhat lait, osaksi siitä, että ihmiset ovat epäuskoisia eivätkä yleensä luota uudistuksiin ennenkuin pitkällisen kokemuksen jälkeen. Niinpä käykin, että milloin vaan uuden olotilan vastustajilla on tilaisuutta käydä kimppuun, he heti tekevät niin, kun taas ystävät puolustavat sitä niin laimeasti, että ruhtinasta uhkaa heidän kanssaan vaara.

Ymmärtääksemme oikein tämän seikan, on tarpeen tutkia, pysyvätkö nuo uudistajat pystyssä omin neuvoin vai ovatko he muista riippuvaisia, t.s. onko heidän, tehtävänsä suorittamiseksi, turvauduttava rukouksiin, vai voivatko he selviytyä voimakeinojen avulla. Edellisessä tapauksessa heidän aina käy huonosti eivätkä he saavuta mitään; mutta jos he voivat nojata omiin voimiinsa ja pakoittaa, he harvoin epäonnistuvat. Tästä johtuu että kaikki aseelliset profeetat ovat voittaneet ja aseettomat joutuneet perikatoon.

Edellä mainittujen syiden lisäksi näet kansat ovat luonteeltaan häilyväisiä, joten kyllä on helppoa saada heidät vakuutetuiksi jostakin asiasta, mutta vaikeaa pysyttää heitä lujina siinä vakaumuksessa. Niinpä onkin asia järjestettävä siten, että heidät, jos he alkavat epäröidä, saatetaan väkipakolla uskomaan. Jos Mooses, Kyyros, Theseus ja Romulus olisivat olleet aseettomia, eivät he kauankaan olisi voineet pitää valtaansa pystyssä. Samoin on nykyisin käynyt fra Girolamo Savonarolan,[14] joka kukistui uudistuksineen heti kun rahvas lakkasi uskomasta häneen, koska hänellä ei ollut keinoja pysyttää uskovaisiaan lujina eikä saattaa epäuskoisia uskomaan. Niinpä sellaisilla onkin yrityksessään voitettavana paljon vaikeuksia, kaikki vaarat kun uhkaavat heidän tietään, ja vain kyvykkyytensä avulla he suoriutuvat niistä. Mutta kun ne on voitettu ja kateelliset kilpailijat raivattu tieltä, alkaa heidän arvonsa kohota, ja heistä tulee mahtavat, turvalliset, kunnioitetut ja onnelliset.

Näihin suuriin esimerkkeihin tahdon lisätä erään pienemmän, joka kuitenkin jossakin määrin vivahtaa edellisiin ja toivoakseni riittää tarkoitukseensa muiden samanlaisten sijasta. Se on syrakusalaisen Hieronin[15] elämä. Yksityismiehestä hän kohosi Syrakusan ruhtinaaksi, tarvitsematta kiittää onnea muusta kuin tilaisuuden tarjoomisesta. Syrakusalaiset näet ahdingossaan valitsivat hänet päällikökseen ja sittemmin hänen ansioittensa vuoksi tekivät hänestä ruhtinaan. Jo yksityismiehenä hän osotti sellaista kykyä ja kuntoa, että eräs historioitsija sanookin hänestä, että hallitsemiseen häneltä puuttui vain kuningaskunta. Hän hajoitti entisen sotaväen ja loi sijaan uuden, luopui entisistä liittolaisistaan ja hankki uusia. Ja kun hänellä oli omat sotamiehet ja liittolaiset, oli hänen helppo pystyttää valtansa sellaisille perustuksille. Tosin hän näki paljon vaivaa valtaa hankkiessaan, mutta vähän sitä säilyttäessään.

7. luku.

Uusista ruhtinaskunnista, jotka hankitaan joko vieraiden aseiden tai onnen avulla.

Ne, jotka pelkästään onnen avulla kohoavat yksityishenkilöistä ruhtinaan arvoon, näkevät vähän vaivaa siihen noustessaan mutta paljon siinä pysyäkseen. Heillä ei ole tiellään mitään esteitä, he vain lentävät ylöspäin, mutta päähän päästyään heillä on edessä paljon vaikeuksia.

Sellaisia ovat ne, joille joku valtio on annettu joko rahasta tai lahjoittajan mielisuosiosta, kuten tapahtui useille henkilöille Kreikassa sekä Joonian ja Hellespontoksen kaupungeissa, joihin Dareios asetti hallitsijoiksi ruhtinaita oman turvallisuutensa ja kunniansa vuoksi. Samoin oli niiden Rooman keisarien laita, jotka lahjomainsa sotamiesten avulla yksityishenkilöistä kohosivat valtaistuimelle. He pysyvät pystyssä ainoastaan valtaan kohottajainsa suosion ja onnen avulla, mitkä molemmat ovat sangen häilyvää ja epävakaista laatua. He eivät osaa eivätkä jaksa säilyttää sellaista asemaa, sillä ei voida olettaa, että he, elettyään koko ikänsä yksityismiehinä, kykenisivät nyt esiintymään käskijöinä, joll'eivät ole harvinaisen kyvykkäitä ja voimallisia; se on heille mahdotonta, koska heiltä puuttuu luotettava ja uskollinen sotaväki. Eihän myös äkkiä muodostuneilla valtioilla enemmän kuin muillakaan luonnon ilmiöillä, jotka nopeasti syntyvät ja kasvavat, saata olla siinä määrin juuria ja tukikohtia, ettei ensimäinen vastoinkäyminen niitä kumoaisi. Jollei noilla äkkiä kohonneilla ruhtinailla ole kylliksi kykyä heti keksiä keinoja turvatakseen onnen heille suomaa antia, täytyy heidän sitten jälkeenpäin laskea ne perustukset, jotka toiset ovat laskeneet jo ennen ruhtinaaksi tuloaan.