Sotamies poistui. Mutta Fabiola kääriytyi paksuun viittaan ja lähti matkalle seuralaisitta.
Vaikeuksia kokematta sai hän tulla siihen koppiin, joka oli määrätty nuorelle patriisittarelle hänen ylhäisen syntyperänsä ja annettujen runsaiden lahjoitusten vuoksi.
"Mitä tämä merkitsee?" kysyi Fabiola kiihtyneenä, sittenkun oli syleillyt serkkuaan.
"Muutama tunti takaperin minut vangittiin ja tuotiin tänne", vastasi
Agnes tyynesti.
"Ja onko tuo Fulvius sitten niin hullu, että syyttää sinua semmoisesta, mikä heti voidaan näyttää perättömäksi?"
"Mistä syyttää?"
"Että olet kristitty".
"Se minä olen, Jumalan kiitos!" vastasi vanki hymyillen.
Fabiola ei siitä ollenkaan kiivastunut, kuten hän ennen olisi tehnyt. Tämä tieto ei näköjään ollut hänelle niinkään odottamaton. Koska hän kerran oli nähnyt kaikki miehuuden avut yhdistyneinä kristityssä Sebastianuksessa, mitenkä hän niin ollen olisi saattanut oudoksua sitä, että henkilö, jota hän aina oli pitänyt naisellisuuden esikuvana, myöskin tunnusti samaa uskoa! Melkein kunnioittavasti painoi hän alas päänsä ja kysyi: "Kuinka kauan olet ollut kristittynä?"
"Kristitty olen ollut koko ikäni", oli vastaus. "Olen niin sanoakseni äidinmaidossa imenyt sisään kristin-uskon".