Vielä jos Anna Liisaas lemmit,
Lähde jo Jaakon luokse;
Vaan jos sitä sä tehdä emmit,
Kainin korpehen juokse!"
Seisoi kuin tuomittu nuorukainen,
Vihdoin hän nosti päätä;
"Voittohon taikka kuoloon vainen,
Tulkoon myrskysäätä!
Tahranneeksi mä sydäntäni
Tulin lempeni tähden;
Pesemään nyt itseäni
Veri-leikkiin lähden".
Mennessään hän aartehensa
Viskasi laattialle.
Tunsi jo Anna sulhasensa:
"Onnea voittajalle!"
Anna Liisa se uskollisna
Aartehen kätki maahan;
"Kun hän saapuvi voitollisna,
Omansa jälleen saahan."
Anna kultaansa monta vuotta
Vartovi saapuvaksi,
Aarre maassa makaa suotta,
Neito käy kalpeaksi.
Vaan tuli viimein Moskovassa
Kulta puhtaaksi jälleen;
Muistossa on hän kirkkahassa
Lohduksi lempijälleen.
Lechin luona.
Kuningas Kustaa Aadolf
Näin lausuvi miehilleen:
"Ken tietä nyt raivaamahan,
Kenen päiväksi tämän teen?
On virta vuolas ja tuolla
On Tillyn kanuunat.
Vaan emmekö joen yli pääse
Me merien kulkijat!"
"Me saammeko?" — Suomalaiset
Heti vastaavat yksin suin.
"Menkäätte! Mä luotan teihin!"
Näin kuningas innostuin.
Pian silta on valmis, se tehtiin
Soidessa kanuunain,
Ja kunniasoihdut tupruu
Savun naamaan vastustajain.