"Kuulkaatte!" — lausuu hän nyt selkeästi,
"Kuulkaatte kansa kaikki Gomorrhan!
Synneissä elätte nyt ylpeästi,
Rankaisee teidät Herra taivahan.
Pappinne saarnaa vainen rauhaa, rauhaa,
Vaan eipä rauhaa maassa olekaan.
Pasuuna tuomion jo kohta pauhaa,
Te helvettihin ratki tuomitaan!"
On kuulijat ja pappi kauhuissansa:
"Herralta onko tämä varoitus?"
Jo heräjääpi horrostansa kansa,
Jo tuli monen mieleen katumus.
"Armahda Herra, vihasi pois heitä!"
Näin toiset huokaa, mutta useat
Sanovat: "et sä säikähytä meitä.
Pois täältä moiset kierot profeetat!"
"Se oli vainen hullu pappi parka";
Pian tapahtuma leikiks lyötihin.
Vaan monen mieli oli kauan arka,
Se entä jos ol' merkki kuitenkin…
Niin, olihan se hullu pappi vainen,
Mutt' toteen kävi pian ennustus:
Muistaapi aina kansa Suomalainen,
Mik' oli isonvihan kauheus.
Napuen kentällä.
Vanhan Kyrön vainiolla
Kyntää maamies peltoaan,
Rauhallisna kesäpäivä
Kääntyy mailleen laskemaan.
"Joko ruuna kotiin kaipaa,
Vai mik' olikaan nyt syy,
Keskivakohon kun tuossa
Äkkiä näin pysähtyy!"
Kyntömiesi kumartuupi,
Auraa aikoo tarkastaa;
"Mikä kumma auran tiellä?
Katso vanhaa kanuunaa!"
Kummituksen lailla maasta
Tuijottaa se avosuin.
"Mitä tehdä tuolla?" — miettii
Miesi ensin oudoksuin.
Vaan jo tiesi, mitä tehdä:
"Pojat tulkaa auttamaan!
Löysin täältä vanhan aarteen,
Tulkaa, talteen otetaan!"
Melkein hartahina miehet
Nostaa löydön nurmellen,
Isonvihan inhat ajat
Muistuu heille mielehen.
Talvi oli silloin maassa,
Talvi pitkä, lohduton;
Sodan viima kansan niitti
Milt'ei sukupuuttohon.
Uupuneena, viluissansa
Värjyi silloin Suomenmaa;
Tuoni oli valtiasna,
Valta sen ol' kamalaa.
Tässä päätti vainolaista
Meidän miehet tervehtää;
Uljas Armfelt innoissansa
Rivejään jo järjestää.
Pieni joukko verrattuna
Vihollisten laumoihin,
Vaan on miestä joka miesi,
Sekin maksaa jotakin.
Kolme päivää pakkasessa
Muurin lailla seistä sai
Siinä meidän pieni joukko.
"Myötätuulta tulla kai
Venäläiset tänne aikoo,
Mutta kyllä käännetään
Tuuli heille vastaiseksi,
Kunhan miekkaa mitellään."