Vielä mursi hän myös kahlehet
Hengen vanhan ahdasmielisyyden,
Uskonvapauden siemenet
Kylvi aikana hän itsekkyyden.
Uuteen päivään katseen kääntää ties
Selvä Suomen mies.
Aikakaus ei tosin kyennyt
Täysin oivaltamaan aatteitansa,
Mutt' on siemenen hän kylvänyt,
Josta heelmää nauttii Suomen kansa.
Hengen kylvömiesten kaunistus
On Chydenius.
Lauri herra.
1.
"Oi kuinka onkaan ihanaa
Hovissa olo — hurmaavaa!"
Ties kotiin tullen Lauri herra.
"Charmant, charmant!" — hän ranskaksi
Innoissaan vielä huudahti,
Ol' ainaki
Miehessä miestä toisen verran.
Näet nuori kreivi hovihin
Ol' päässyt oivaan oppihin,
Harjoittamahan aateluutta.
"Ma chère maman, et arvaakaan,
Hovissa Kustaa kuninkaan,
Niin loistokkaan,
Kuin näkee paljo suurta, uutta!"
"Lumoojakuninkaaksihan
Useiden kuulin sanovan
Herraamme ylen armollista.
Hän on niin hieno, lempeä,
Suur'aatteinen ja henkevä,
Niin etevä,
Näet silmistään sen loistavista.
Hän isäin sankarmaineesen,
Voimalla Vaasain, Kaarlojen
Ruotsimme vanhan vielä nostaa.
Hän kukistaa nuo puolueet,
Jotk' ovat maata hallinneet
Ja raadelleet, —
'Hatuille', 'myssyille' hän kostaa.
Hän kaavat muinaisaikojen
Ja vanhain uskontaikojen
Poistaapi, kaikki uudeks luopi.
Ja uuden ajan valistus
Ja hengen tosi vapaus
Kuin tenhous
Onnellisuuden maahan tuopi."
"Hovista kerro jotakin!"
Näin äiti silmin kiiltävin.
Nyt kaskun kertoi Lauri herra:
"Matkalla kerran Haagaan päin
Kuningas kulki vieressäin,
Hän virkki näin:
'Josp' oisi kyllin rahaa kerran!'