Jo täytyi Lauri herran pakohon
Kanss' onnenonkijoiden joukkion
Armoille Katariinan synnyinmaastaan.
"Mun miksi laitoit, äiti, hovihin,
Ja miksi pettäjöitä kuuntelin,
Maan jotka vieroittivat kuninkaastaan?"
Sanoma Anckarsvärdin murhatyön
Kun saapui, niinkuin huntu synkän yön
Ois kaikki peittänyt, niin tuntui juuri.
Ei ollut Kustaa valapattoinen,
Vain uhri nurjan ajan, valheisen.
Tää aikakaus ol' valapatto suurin.
Vallesmanni.
Arvon vallesmanni se kamarissaan
Astuvi painavin askelin;
Sangen ompi herra nyt suutuksissaan,
Pohja jo siintävi pullonkin.
"Oi, voi näitä vaivoja virkamiesten
Maassa suomalaismoukkien;
Vallattuuden mä ruoskalla selkään piesten
Juuritan mielestä junkkarien."
Kunnon vallesmanni se pamppuansa
Katsellessahan lohdun saa,
Kamariin niin astuvi peloissansa
Maamies, nöyrästi kumartaa.
"Kas niin! Siinä yksi on kiusanhenki",
Herra miettivi äkeissään.
"Mikä lempo villitsi moukan senki,
Mikä on riivannut kansan tään?"
Uupuneena taistoissa tuhoisissa
Maa pääs Venäjän helmoihin;
Nyt ei huolta, asuvi Pietarissa
Keisari suurin ja mahtavin.
Turhaan Snellman peistänsä heiluttaapi,
Kaikkihan maassa nyt oivasti on;
Talonpoika rauhassa elää saapi
Turvissa viisahan hallinnon.
Vaan on tuokin tolvana lauluillansa
Kapinanhenkeä lietsonut;
Kuinka käykään, jos heräjää tää kansa,
Kun hyvin juuri on nukkunut!