Ruotsin laki voimassa onhan vielä,
Entä ne oorderit salaiset…
Vallesmanni kolkolla ompi miellä:
Tepsivät nyt vain lääkkehet!
"Mitte, mitte lurjus sä kechta laula?
Kylle mine sun oppeta!
Mine hakka kochta sun poikki kaula,
Jos et viisujas loppeta."
Kaino runolaulaja kansan mielen
Tulkinnut vain oli lauluillaan,
Vaikeroinut sortoa Suomen kielen,
Siitä nyt joutuvi vastaamaan.
Kansan henki heräsi horrostansa,
Laulut intoa mieliin loi;
Jakoi esivalta nyt palkintojansa,
Pamppu kun miehen seljällä soi.
Aleksander II:n muisto.
1894.
"Mittaaja vallan jalon ruhtinaan
Voi vainen kansan tosi onni olla";
Ei hallitsijan istuin milloinkaan
Vahvistu taistoin verivainiolla,
Ja kansanlempi päärly kallihin
Kruunussa keisarin on varmaankin,
Loistonsa säilyttää se kauimmin.
Suurvaltiaan sait, Suomi, kruunuhun
Kalliimman lemmenhelmesi sä panna,
Ja ansaitsi hän rakkautes sun,
Se tieto ikikunnianas kanna!
Hänelle kun sä muistopatsaan loit
Velvollisuutes vainen täyttää ko'it,
Osoitit lempes, niinkuin parhain voit.
Sun sopii muistaa tänään, Suomen mies,
Mlk' kohtalosi ilman häntä oisi.
Sun maasi nukkui, moni luul' kenties:
Ei koskaan enää noustakaan se voisi.
"Kuolleena syntynyt tää kansa on,
Reunalla ainakin on turmion",
Näin ilkkuikin jo moni kunnoton.
Sai rahvas tosin maata raataen
Leipänsä niukan, vierahissa halla
Vaikk' usein kulki, nälkä valjuinen,
Vaan turhaan valittaa sai vaivain alla.
Vallitsi herrat vierasmieliset,
Kuin halla virkavallan aattehet
Vei hennot kansallisuustaimiset.