Usein saivatkin he hurmeellansa
Kostuttaa sen maan, min raatoivat.
Kenpä lukee vauriot, jotk' kansa
Tään Suupohjan kestää saanut on?
Vaan kun sodat kansaa kaatoivat,
Hurme kastoi isäin vainion,
Kasvoi touko tuorekkaampi vainen,
Heelmä vapauden ihanainen.
Nämät verikylvöt Suomalaisten
Luona Santavuoren, Napuen,
Kentäll' Lapuan ja Oravaisten
Ihmetou'on ovat kantaneet, —
Rakkaus on tehnyt ihmehen, —
Kuollessaan on isät voittaneet
Jaloisimman voiton sankaritten:
Suomi synnyinmaa on vapahitten!
Nuorukainen! Kunnioita heitä,
Joiden työstä nautit hedelmää,
Eespäin heidän aukomiaan teitä
Vapauden, valon taistohon!
Elämään käy jaloint' elämää!
Työtä, taisteloa vielä on,
Ennenkuin on Suomi suomalaisna,
Elinvoimaa uutta uhkuvaisna.
3.
Ei meistä maata kalliimpaa
Kuin suloinen Suupohjan maa,
Sen lakeudet laihoisat,
Sen lehdot, nurmet tuoksuvat;
Se meidän synnyinseutu on,
Se pyhä on ja tahraton.
Muut mainitkohot kunnaitaan
Ja järviään ja saariaan,
Meist' Ilmajoen lakeus
Ja Kyrön peltoin aukeus,
Maat Laihian ja Lapuan
On maita elon armaimman.
Tään opinahjon rakkaus
On luonut tenhollansa,
Se on Suupohjan kaunistus,
Luo kauas loistoansa.
Jos kunne tiemme johtuukin,
Tää maa on meille rakkahin;
Nää vainiot ja nurmikot
Kuiskaavat: pyhät olkohot
Sinulle seudut synnyinmaan,
Nää kasvot äidin sulokkaan.
Siis Pohjolamme saakohon
Lempemme asti kuolohon!
Sen eteen työtä tekemään
Me nuoruusvoimin yhdytään.
Kun lempi mieltä lämmittää,
Se ehoisinta elämää!
4.