Sytytä, likka, sun kamaris lasille
Kynttilä palamahan!
En minä jouda tänä yönä
Sinua halaamahan.
Viehättävästi, sointuvasti raikui uittopoikain laulu tuolla pienellä järvellä, komeasti se kaikui rannan metsissä ja mäkilöissä.
— Kuka tulee ankkuria soutamaan? minä olen yksi, kysyi Heikki kun varppimitta oli loppunut.
— Kyllä minä —
— Minä — —
- Minä kans.
— Ei siellä tarvita kuin kolme miestä.
Hauska oli miehillä koko sen yön koska ilma oli kaunis ja tyyni. Tyttöjä ja viinaa lauttamiehet kuitenkin vielä kaipasivat, mutta Heikki oli varma siitä että "kyllä niitä molempia saadaan kun tästä Ätsärille vihdoin tullaan."
Aurinko paistaa hellitti hyvästi korkealla idässä lautan saapuessa Reijonkosken puoleiseen päähän Niemisvettä. Miehet olivat vähin unisia ja väsyksissä, sen vuoksi he haukattuaan laskivat eräälle kedolle maata.
* * * * *