Kalle arvelee; sanoo jotakin vastaan. Kerran oli hänelle enonsa luona annettu viinaryyppy, ja jälestäpäin oli se tehnyt hyvän vaikutuksen. Maistanpa koska tarjotaan! Kolmasti Heikki houkuttelee hänenkin ottamaan. Viimeisellä kerralla antoi hän kulahtaa hyvänlaisesti.
— Kas niin, poika; se hyvää tekee! Heikki ryyppäsi taas itse sekä tarjosi muutamille muille miehille. Hän otti toisen pullon esille ja pyyteli tyttöjä maistamaan; ja useat maistoivatkin.
— Ennustukseni on toteutunut. Minä sanoin Niemisselällä että kun tästä Ätsärille tullaan, niin kyllä viinaa ja tyttöjä saadaan, rehenteli Heikki ihastuksissaan. Meill' on nyt suuri lautta; siinä on kaksitoista tuhatta pölkkyä; katsokaa, kuinka mahtavana se leijailee tuossa järvenpinnassa.
— Mutta, Herra siunatkoon! eikö tämä uppoa ja hukumme kaikki, huudahti eräs tytöistä huomattuaan kuinka ponttoo oli painuksissa niin että vesi oli vähältä nousta sen päälle. Tytöt säikähtivät järkijärestään.
— Ei se uppoa, vastasi Heikki huoletonna, ja jos rupeekin vajoomaan, niin onhan tässä vene ja me miehet kyllä eteemme katsomme.
Tytöt rauhoittuivat, Lautan kulku oli pysähtynyt; sillä varppimitta oli loppunut. Vedenpinta oli tyyni kuin lasi. Laskevan auringon säteet punoittivat maisemia ja metsiä ja heijastivat kullankarvaisina ikkunalaseista. Ankkuria ei lähdetty nyt heti soutamaan vaikka miehet vähän pelkäsivät, että jos tämä viivytteleminen nyt, kun tuuli ei estä kulkua, tulisi herran korville, niin kyllä saataisiin toria häneltä. Noh, pianhan sitä sitten mennään kun kerran lähdetään, päättelivät miehet, eivätkä kiirehtineet. Uittoherra oli matkoillaan peninkulmain päässä.
— Kas, kuinka Tuppelan Kalle on nyt iloisen ja vilkkaan näköinen, sanoi Heikki huomattuaan hänen naurahtelevan ja puhuvan tavallista enemmän; — sen tiedän, että kyllä ryyppy riemastuttaa. Ryyppäätkö vielä? Kyllä täällä riittää. Kalle ryyppäsi taas ja tuumasi, että kyllä se nyt riittäisi.
— Ole nyt sitte oikein iloinen! Niin iloinen kuin minä olen, ja halaa tyttöjä niinkuin minäkin!
Heikki kävelee käsikaulalla sen pitkän, sorean tytön kanssa, jolle hän ensiksi oli viinaa tarjonnut.
— Silloin on tyttö tallella kun on poijan kainalossa, lausui hän rehevästi. Mutta lauletaanpas nyt oikein hauska laulu. Sitä ette tekään, tytöt, taida osata, mutta pian sen opitte. Minä olen sen oppinut eräässä ryyppypaikassa Tampereella, ollessani markkinoilla siellä. Se laulu on tämmöinen: (hän rupesi laulamaan kovalla äänellä ja vilkkaasti)