— Enpä vain minä ole täällä uitossa ennen ollut, kuului muutamilta tahoilta… En minäkään, — en minä liion, lisäsivät useat.
— Eiköhän sitte ole kohtuullista että minä teille vähän selittelen näitä työaloja täällä. Minä ne tunnon kuin viisi sormeani.
— Kyllä se sopivaa on. Antaa tulla… sanoi moni joukosta.
— Niin tuota, alkoi Heikki, tästä järventapaisesta alkava Tuhkionjoki suunnittaa hiljaisen juoksunsa aluksi, kolmen virstan pituudelta, luodetta kohti virstaa pitkään Kivijärveen asti. Tällä välillä, joka on enimmäkseen nevoja ja paikoin vähän korpia, on neljä tammea oli lussia, joilla aina vettä paisutetaan; muuten ei kevät-tulvainkaan aikana saisi luistamaan tukkia Tuhkiolla, niin mitätöntä jokea se on; Kivijärvestä ohjaikse joki salmentapaisena eteläistä ilman suuntaa kohti Kortteisenjärveen, joka on kahta ryssän virstaa pitkä mutta hyvin soukka. Siitä alkaa joki vilkastua kosken tapaiseksi, kuohahtaen parhaimmilleen Myllykoskessa. Sitten on pitkältä aukeaa nevaa Lopotinkoskeen asti, joka laskee virstaa pitkään Pemunjärveen. Tästä on vähäinen salmi Niemisselkään, joka on kahta virstaa pitkä. Niemisvedestä alkaa isompaa, yhäti eteläiseen ilmaan suunnittavaa jokea. On sitten vielä Reijonkoski, Ohrakoski ja Nuutinkoski ja virstaa pitkä Moksunjärvi ja vähäinen salmi, niin tulee Hangonselkä, joka on kahta virstaa pitkä. Sitten tulee Nääsinsalmi ja siitä alkaa uitto vastavirtaan kahta virstaa pitkään Väliveteen ja niin mennään nivan pohjosta kohti kunnes on Nyyssösensalmi. Sitten ollaan Ätsärillä, joka niinkuin moni joukosta tietää, on kymmentä virstaa pitkä järvi. Ätsärillä on paljo saaria, ja kahta virstaa eli puolta peninkulmaa leveä on se järvi leveimmältä kohdalta.
— Kylläpä siinä on monta mutkaa ennenkuin siellä ollaan, sanoivat ensikertalaiset.
— Onpa niinkin, sanoi Heikki, lakkasi syömästä, oikoi ja haukotteli. Kyllä siinä rähmiä ja ponnistaa saadaan, muttei uittopojan sovi semmoisia kammoksua.
Keksi, tuo uittomiehen työase oli jokaisella kotoa muassa. Mutta varsia ne puuttuivat, jonka tähden miehillä nyt syömästä päästyä tänä iltapuolena oli varsipuiden etsiminen ja valmistaminen työnä. Semmoisten, noin kolmea syltä pitkien hoikkain kuusenorsien etsintään kului useita tuntikausia.
Uittoherra, hattupäinen, paksu lihava mies, käveli keppikädessä talon pihan ja järvenrannan väliä, ja puheli ylpeästi siitä seikasta, että miehiä oli niin kosolta uittoon tullut. — Niitä on nyt taas sakeassa kuin sääksiä, pahkiloi hän, — ainoastaan parhaimmille kannattaa antaa kolme markkaa päivältä; — semmoista palkkaa älköön toivoko moni!
Loppu päivästä meni miehiltä tyynni keksinvarsien tekemiseen. Seuraavana päivänä odoteltiin järven jään sulamista. Kyllä se jo hyvin löyhtynyttä oli; tukit enimmäkseen olivat irtonaisten jäiden vallassa, mutta kumminkaan ei vielä sinä päivänä saatu lauttaa oikeaan järjestykseensä.
Sen jälkeisenä aamuna tuli uittoherra edustuvasta suureen tupaan, jossa makasi miehiä salkonaan lattialla.