"Haa, kyllä se on totta kun sanotaan että: 'ei kako kauvan satamatta tuule eikä akat kauvan itkemättä riitele'."
Hetakin tuli samassa tupaan ja äkkäsi pian Kaisan nurrutuulen.
"Mikä nyt on nenään pistänyt?"
"Tuo uuden tuvan rouva täällä oli komentelemassa. Hän on niin puhdasta että pois, pois tieltä!"
"Riitelemiselläkö se kahvinjuonti päättyikin! Kahvillehan sinä lupasit sitä käskeä." Heta naurahti ivallisesti. Sitten hän mankutti:
"Kyllä se Hilma onkin liiaksi olevinaan, se on heti pienestä tytöstä alkain mielinyt kummallisia, juurikuin olisi herrain tyttö. Kokemusta puuttuu parkaselta vielä. Ei sitä siivoa ole niin helppo pitää kun on paljon mukuloita. Ei sitä semmoista tyhjänpäiväistä siisteyttä kuin uudessa tuvassa pidetään, ole tähän asti nähty muualla kuin herroissa. Saas nähdä mitenkä talon käy, kun herroja yritetään matkia. Ei — kyllä on parasta mennä siinäkin vanhaan tapaan. Monta kelpo ihmistä on jo kasvanut sen vanhan tavan mukaan. Mutta mikäs siivonpito niille uudenaikaisille puhtaudenpitäjille kelpaa. Hohoi…"
"Jaa… Ne on akkain asioita ne", päätteli Ylli noin vain itsekseen.
XIV.
Talvi oli jo kevätpuolellaan. Heleän kirkkaana loisti aurinko selkeältä taivaalta ja sulatti lempeällä lämmöllään lunta maassa ja katoilla, joiden räystäiltä suuria vesipisaroita valui alas.
Kevättalvisen ilman raitis helakkuus loi ikään kuin toivehikkaamman muodon muuten yksinkertaiselle matalarakennuksiselle kirkonkyläryhmälle, jonka keskellä puinen kirkontorni ristineen ylimpänä silmään osui ja ajatuksetkin leijailemaan pani. Tuo näkymätön kauneus kaikessa yksinkertaisuudessaan ja virvokkaat tuulelmat vaikuttivat ihmisten mieliin hilpeyttävästi ja toimintahalua herättävästi. Niinpä kevarin pihaan tuleskelevat miehet näyttivät tavallista vilkkaammilta ja puhelivat useammat uutterasti keskenään. Olipa moni ennen välinpitämätön mies nyt oikein kuin vähän jännityksissään. Erkki Mäkelä ja kauppias Kosola olivat erittäin toimeliaalla päällä. He menivät puhuttelemaan isäntiä toista toisen perään ja selittivät heille kansakoulun tarpeellisuutta ja hyötyä. Pappi Stenroth ajoi pihaan, ja heti he häntä kättelemään. "Nyt on yritettävä oikein miesten pontevuudella", kuiskailtiin siinä kolmen kesken.