Yli-Mäkelän merkitys on ollut hyvin suuri paikkakuntansa yhteisiin asioihin nähden. Siitä lähtien kun hän sai talonsa paraimpien joukkoon, alettiin hänelle itselleen antamaan suurta arvoa. Jokaisen täytyi myöntää että "kyllä se Mäkeläinen sentään on mies, kun kylmään metsään alkoi ja nyt on talo tuommoinen." Ja kyllä hän sen itsekin miehevyytensä tunsi ja tiesi. Milloin vain puheeksi tuli, niin tapasi sanoa: "Kyllä minä sen vain sanon ettei tälle ukolle ihan monen sovi tulla aikaansaavaisuuttaan kerskaamaan."

Kirkossa kävi Ylli lähes joka pyhä. Oli ostanut suuren virsikirjan ja laittanut sen kolmannelle penkille alttarikuorista lukien. Siinä penkissä hän aina istui kirkossa ollessaan ja virsikirja sai siinä penkinlaudalla levätä viikot. Usein hän veisasi yli lukkarin, ja sitten ihmiset sanoivat: "Mäkeläinen veti taas monta kertaa lukkarin yli." Kotonakin hän toisinaan tuli veisuutuulelle, ja luki myös jolloinkulloin raamattua, enimmäkseen Salomonin "Sananlaskuja" ja "Viisaudenkirjaa" sekä "Tobiaan kirjaa", joista oppimaa viisauttaan esitteli milloin aihetta oli. Mikään jumalinen hän ei oikeastaan ollut vaikkei tahtonut jumalattomainkaan joukkoon kuulua. Viinaa hänellä oli aina takana senkin jälkeen kun kotiviinankeitto kiellettiin, olipa joskus "parempaakin ainetta." Ryyppyjä otti aina silloin tällöin, ottipa useoita toisinaan. Enimmäkseen hän oli leikinsekainen, varsinkin "napsuja" otettuaan. Väliin kuitenkin kun pienet vastahakoisuudet ottivat vaivatakseen hän tuli karkealle mielelle, silloin ei ollut hyvä Hetankaan "niputtaa." Vieraita hän kutsui taloonsa aika-ajoittain. Niinpä seurakunnan pappi rouvineen vieraili Mäkelässä muutamia kertoja vuodessa, ja silloin piti pappi aina raamatunselityksen ja Ylli sai sopivan tilaisuuden vetää virttä selitykseen kokoontuneille. Ylipäätään oli Ylli hyvissä väleissä pappien kanssa, mutta joskus kuitenkin väli rikkoontui kuten tuonempana tulemme huomaamaan.

III.

Wenäläis-turkkilaisen sodan aikana tunsi Ylli Mäkelä sitä mitä me kaikki usein tunnemme: uteliaisuutta. Hän kävi usein pappilassa, tavallisesti aina kirkosta tultuaan, ja kyseli papilta sodan menoa. Pappi koki kertoa hänelle sanomalehdestä, Morkonbladetista, lukemiansa tietoja, mutta vihdoin kyllästyneenä pitkällisiin tiedusteluihin hän taputti kädellään Ylliä olkapäähän ja sanoi:

"Eikö se Mäkeläkin tilaa sanomalehteä? Niitä on suomenkielistäkin."

Ylli naurahti ja sanoi:

"Jopa se pastori nyt… jotta minäkin niin kuin herrat rupeaisin aviisia lukemaan, tai eipä häntä tiedä. Mitä tuo maksaisi?"

Kun sitten pappi oli tarkalleen selittänyt että vuodelta taikka puolelta ja kolmelta kuukaudelta maksaisi niin ja niin paljon, arveli hän kokonaisen tuntikauden että mitenkähän kuitenkin tuon asian laita olisi ja sanoi lopuksi: "Olkoon menneeksi: eihän tuosta nyt ijäksi köyhtyne."

Ja niin tilasi Ylli Uuden Suomettaren kolmeksi kuukaudeksi.

Hän luki sitten jotenkin uutteraan sanomalehteään, kertomukset sodasta ja arvelut sen pitkittymisestä tai lakkaamisesta miellyttivät hyvin häntä. Noin tuntikauden aamuisin ja kaksikin illoin hän istui edustuvassa arvokkaan näköisenä, silmälasit otsalla, sanomalehti kädessä. Kun vieraita tuli hän luki, jos nämä halusivat kuulla, ääneenkin, toisinaan myöskin vaimolleen, joka ihmetteli että "kaikenmoisia juttuja ne herrat laittavat", mutta sotatietoja hänkin kuunteli pelonsekaisella kunnioituksella. Mielellään Ylli kertoi muille tietojaan. Milloin tiesi että jos Turkki kauan vastaan hankaa, niin siitä tulee keppikerjäläinen, milloin taas tiesi kertoa Turkin jo saamista kovista tappioista ja Wenäjän mahtavista voitoista.