"Mistä sinä sen tiedät?" kysyi hän äkkiä, outoa terävyyttä silmissä.
"Minun tuntoni ja järkeni sanoo että kärsimyksillä on loppu."
Samassa tuli Ylli-ukko tuvasta peräkamariin ja sanoi liikutetulla äänellä:
"En koskaan, hyvät lapset, vaikka olen koko elämäni kuullut saarnattavan, ole näin syvästi ajatellut mitä meiltä vaaditaan tullessamme Herran tuomiolle tekemään tiliä kaikesta. Nyt vasta sen oivallan, kun näen Hilman lähestyvän sitä suurta tilintekoa. Mutta koeta lapseni luottaa Kristuksen armoon. Minä lähden hakemaan pappia."
"No, hakekaa sitten pappi", sanoi Erkki ja huokasi.
Mutta ei ukko tavannut pastori Stenrothia kotona, oli haettu toisaalle sairaan luokse.
Seuraavan päivän iltapuolella oli Hilma vielä elossa, mutta kovin heikko, tuskat panivat vireille viimeisetkin voimat.
Kosola palasi ilman lääkäriä. Hän oli ollut pitkällä matkalla toisella laidalla piiriä.
Pappi oli jo aamupäivällä käynyt sairaan luona ja antanut hänelle Herran ehtoollista. Sairas oli silloin ollut levollisempi, mutta nyt iltapuoleen kovenivat tuskat.
Pappi tuli toisen kerran hakematta ja kaikki Mäkelän iäkkäämmät ihmiset olivat peräkamarissa loppua katsomassa. Pappi koki lohduttaa sairasta, joka vielä vähän oli selvällä ymmärryksellä.