Käy, käy etupääss' sotajoukkojen Herra!
Me tietäsi astumme, viittoamaas!
Päin parhain kaikki niin kääntyvi kerran,
Ja rauha ja riemu on rinnoissa taas!
Oi, isäimme isä, sä korkea, suuri,
Jok' autoit mun kansani helmasta yön,
Viel' ollos sä Suomeni kilpi ja muuri,
Viel' ollos sä siunaaja kansani työn!
HALLAN KERSKAUS.
Mie olen mahtaja maan, terä sirppin' on tenhosa vallan:
Kun minä niittelen, niin jäljet se jättävi työ.
Yhtenä yönäkin pyyhkäsen pois tuhansilta mä viljat,
Kukkaset pois kumoan, metsihin merkkini lyön.
Yhtenä yönäkin, niikseen jos on, panen turhiksi toivot,
Vuosien työt tuhoan, voittaja-askelin käyn.
Mie olen mahtaja maan, mua peljätä täytyvi, täytyy,
Pelkoa vaadin mä vain, sääliä tunne mä en.
Sääliä tunne mä en, inehmoisten mä lemmest' en huoli,
Huutoja miljoonien korviini en ota, en.
Huutakohot, välitelkohot vaan, — minä kuulla en kehtaa.
Mun perussääntöni on: tottele, pelkeä vain!
Oikein mi on, mikä väärin — se vallan on sama mulle.
Luonko mä vai kumoan, — siitä mä veisoan viis.
Voiman on oike'us, voimani eessä kun maat vapiseepi,
Siinä mun kunnian' on, siinä mun maineeni myös.
Siinä mun maineeni, siitäpä kerskata voin minä myöskin,
Ett' erilaisuutt' ei niittoni jälkehen näy:
Silmän siintämihin sama loistavi merkki ja leima,
Näin saman-muotoisuus — aate se suur' — tote'uu. —
Mie olen mahtaja maan, terä sirppin' on tenhosa vallan:
Kun minä niittelen, niin jäljet se jättävi työ!
MlELEISENI SIVISTYS.
Sivistyksen siuna'usta,
Valon valtaa, valistusta
Ylistä mun, lauluni!
Ylistä muun yli työtä,
Joka poistaa hengen yötä.
Kansaa nuorta nostavi!
Mut vain valistusta moista,
Jok' ei kuorelta vain loista,
Pinnalta vain pilkoita;
Valistusta, joka rintaa
Rikastuttaa, — ei vain pintaa
Sydämiin lyö leimansa!
Valistusta, minkä henki
Muuttaa mielen, sydämenki.
Nostaa, vaan myös nöyryyttää;
Valistusta, jok' ei anna
Leikiks lyödä, pilkaks panna
Ikuisimpaa, pyhimpää.
Valistusta, jok' ei Luojaa
Kammo niinkuin turman tuojaa,
Vaan vie luodun Luojan luo;
Valistusta, jok' ain' uutta
Voimaa, uutta, ihanuutta
Lähteist' ikuisuuden juo.
Valistusta moista suosi,
Kansani, — niin onnen vuosi
Sulle kerran koittavi!
Moisen valon lipun alla
Taistele, niin kunnialla
Kruunataan sun taistosi!