Jos tyydyt, immyt, jos iskut taistelon
Jaat nurkumatta, ja tyynesti kaikki kannat,
Jos ponnistuksiin, jos taistohon mieles on,
Veet vienot jos tohdit jättää ja tyynet rannat,
Niin terve! silloin, — häähetki myös määrää jo!
Pian veremme vetreät tyyntyy ja — laskevi aurinko!
SE SUHDE ON UNTUVANHIENO.
Se suhde on untuvanhieno,
Se suhde sun ja mun.
Sit' aattelemasta harvoin,
Vain harvoin irtaudun.
Se suhde on untuvanhieno
Ja hellä kuin päivän koi.
Niin hieno, särkymist' että
Sen peljätä täytyy, voi.
Voi, jos se, voi, jos se särkyy,
Jos onneni rikkauntuu,
Niin pimene, pimene, päivä,
Ja sammua saat myös, kuu!
Ei iloa, ihannetta
Täss' elossa mullen ois,
Jos onneni hautauskellot
Mun korviini kerran sois!
ONNENI AAMUNA.
Kuni kukka, mi kärsivi kuivuuttaan,
Ilomielin kastetta juopi,
Suvipilvi kun vihmoen viileitä
Pisaroitahan sillen suopi, —
Niin lempesi lähteestä riemuiten juon,
Oma impeni hempeä, hellä!
Mun rintani polttavan täytit sä myös
Suvikastehen viileydellä.
Kuni uinuva luontokin tervehtää
Kevätai'an koittoa innoin,
Ja aaltokin silloin nostaa pään
Jään alt' ylös laulavin rinnoin, —