Muiskujen ain' ylistyksiä laulajat kiistaten laulaa,
Kun muka ei parempaa pääll' olis maan mitäkään!
Myös hunajaa olen, myös minä huulilta impeni juonut,
Mett' imenyt sulosuun, vaan sanon, sen sanon mie:
Kuivia suutelot on, hunajastahan ei jano lähde,
Kun sitä juot, yhä juot, polte se kiihtyvi vaan!
HYLJÄTYN LAULU.
Minulle onnea uskotit, impi,
Mut oli onneni unta,
Kylm' oli rintasi, leikkiä lempes,
Voi, oli onneni unta!
Miksikä leikit lempeni kanssa?
Miksikä uskotit toista?
Miksikä ei, kuni ennen, mulle
Säihkyvät silmäsi loista?
Miksikä hurmasit nuoren rinnan,
Kiihdytit lempeni tulta?
Miksi et ynseä ollut jo ennen,
Kieltänyt kihloja multa?
Voi, sua julmaa! Voi, mua kurjaa!
Voi, minun onneni unta!
Kylm' oli rintasi, leikkiä lempes,
Voi, minun onneni unta!
Vaikene, laulava lintu, ja lennä
Laulamahan ilos muille!
Kuihdu jo, kukkakin kaunoinen maassa!
Huo'u jo, hallakin, puille!
Musta on mieleni, valkeammaksi
Ei se nyt taitane tulla!
Ei ole armasta, ei ole enää
Elämän riemuja mulla!
JÄRVELLÄ.
Järven pintaa soutaa nuorukainen.
Leikin airoja vain liikuttaapi.
Venhe tuskin siirtyy sijaltansa.
Minne mielii, pursi mennä saapi.