Mutta minulle,
Tuiskuin lapselle,
Vieläkö, oi, koittaa kevät,
Lumen alta ruusun' elpynevät?
Tahdon toivoa!
Tahdon taistella!
Kalpani taas käteen, esiin,
Vaikk' ois matka hornan peikkoin pesiin!
Kohtalo! — nyt sun
Kanssas taistelun
Selvän teen, nyt taistoon sinut
Haastaa tahdon — lyö, jos voit sä, minut!
Kohtalo ei saa
Miestä musertaa!
Kohtalons' on herraks luotu
Mies, ja työ on siihen keinoks suotu!
Lunta tuiskuaa.
Ruusut raukeaa.
Mutta kerran kevät koittaa,
Taivas seestyy, valo varjot voittaa!
TERVE, NURMI —!
Terve, nurmi nuori, vihanta!
Terve, järven laine loistava!
Terve, kukkaset!
Terve, lintuin sävelet!
Terve, päivyt hellä Suomehen
Jälkeen talven tammipakkasten!
Kevät hertas, sua tervehdän.
Tuoksuas kuin hurja hengitän.
Päivänpaistettas,
Lempehiä lehtojas
Tuhat kertaa riemuin tervehdän.
Terve, terve, keijut kevähän!
Kevät kirkas, armas Pohjolan,
Kevään Suomi, valon morsian,
Lempeämme sä
Leimuuvaksi sytytä!
Mielet valaise ja kirkasta!
Mielet kylmät hurmaa, tenhoa!
Sulla, kevät, voimaa luoda on.
Sull' on soinnut tenhokantelon.
Soita rintoihin
Tuhansin sä sävelin
Uusi into, tahto tarmokas!
Hurmaa meitä työhön soitollas!