"En tiedä, mahtava pani."
"Entä äitisi?"
"En tiedä äitiänikään. Tervejärkisesti ajatellen on äidin tietenkin pitänyt olla olemassa, mutta kuka hän oli ja mistä, milloin eli — sitä en minä totta totisesti, teidän korkeasyntyisyytenne, voi sanoa."
Vanhus vaikeni ja näytti hetkeksi vaipuvan mietteisiin.
"Kuinka sinä tutustuit tyttäreeni?"
"En tuntenut häntä, mahtava pani, en totisesti tuntenut! En vielä elämässäni ole ollut missään tekemisissä aatelisneitien kanssa."
"Miksi hän juuri sinut, eikä ketään muuta, määräsi rukouksia kuolemansa jälkeen lukemaan?"
Filosofi kohautti olkapäitään: "Jumala ties, miten sen voi selittää. Onhan tunnettua, että panien päähän pistää joskus sellaista, mistä ei lukeneinkaan ihminen saa selvää."
"Puhutko totta, pani filosofi?"
"Iskeköön salama minut aivan tällä paikalla kuoliaaksi, jos valehtelen."