Alkanut keskustelu herätti filosofissa vastustamatonta halua ja uteliaisuutta kuulla jotakin kuolleesta sotnikan tyttärestä. Ja saadakseen keskustelun kääntymään entiselle alalle, kääntyi hän naapurinsa puoleen seuraavilla sanoilla: "Tahtoisin kysyä, miksi koko tämä arvoisa seura, joka tässä istuu illallista syömässä, pitää neitiä noitana? Tekikö hän jollekin pahaa, tahi veikö hän jonkun?"
"Kaikkea tapahtui", vastasi eräs joukosta.
"Kuka ei muistaisi Mikitaa, koirainhoitajaa, tahi…"
"Kuka hän oli?" kysyi filosofi
"Seis! minä kerron Mikitasta", lausui Dorosh.
"Minä kerron Mikitasta", vastasi hevospaimen: "sillä hän oli minun kummini."
"Minä kerron Mikitasta", lausui Spirid.
"Antaa Spiridin kertoa!" huusi seura.
Spirid alkoi: "Sinä, pani filosofi Homa, et tuntenut Mikitaa. Ah, mikä harvinainen mies! Jokaisen koiran tunsi yhtä hyvästi kuin oman isänsä. Nykyinen koirainhoitaja Mikola, joka istuu tässä kolmantena minusta lukien, ei kelpaa hänen kengänpohjikseenkaan. Vaikka kyllä hänkin tuntee työnsä, mutta Mikitaan verrattuna on hän kumminkin joutava riepu…"
"Hyvästi kerrot, oivallisesti!" lausui Dorosh, hyväksyen nyökäyttäen päätään.