"Talo! totisesti talo!" huudahti filosofi.
Ja hetken perästä he todellakin näkivät pienen talon, johon kuului ainoastaan kaksi tupaa, nekin samassa pihassa. Akkunoista näkyi tuli; kymmenkunta luumupuuta pisti näkyviin pisteaidan luona. Laudoista tehdyn portin raoista tirkistellessään he huomasivat pihalla joukon likaisia kuormia. Tähtiä alkoi näkyä siellä täällä taivaalla.
"Pitäkää huolta, veljet, ei anneta perään! Otamme yösijan, maksoi mitä maksoi!"
Kolme oppinutta miestä löi yht'aikaa porttiin ja huusi:
"Avatkaa."
Erään huoneen ovi narisi, ja hetkisen perästä näkivät pojat vanhan muorin edessään päällyksetön lammasnahkaturkki päällä.
"Kuka siellä?" huusi muori yskien kuivasti.
"Anna, hyvä muori, yösijaa, olemme eksyneet tieltä ja taivasalla olo on yhtä ilkeätä kuin nälkäisellä vatsalla eläminen."
"Mitä väkeä te sitte olette?"
"Niin, emme ole tavallista väkeä: teologi Haljava, filosofi Brut ja retori Gorobets."