— "Tässä", vastasi Ivan Antonovitsh, käänsi turpanaamansa ja rupesi jälleen kirjoittamaan.
— "Minulla olisi tämmöinen asia: minä olen ostanut useilta tilan-omistajilta tässä kihlakunnassa talonpoikia, minulle siirrettäviksi; kauppakirja on valmis, vahvistusta vailla vaan".
— "Ovatko myöjät saapuvilla?"
— "Muutamat ovat itse, toiset valtuukirjoilla".
— "Toitteko hakemuskirjan?"
— "Toin senkin. Minä tahtoisin, minun pitäisi kiirehtiä … niin että, eiköhän olisi mahdollista saada kaikki valmiiksi jo tänään?"
— "Tänäänkö? ei sitä tänään saa", virkkoi Ivan Antonovitsh. "Täytyy vielä tarkastaa, olisiko mitä estettä".
— "Yleensä mitä asian jouduttamiseen tulee, niin Ivan Grigorjevitsh, presidentti, on minun hyvä ystäväni…"
— "Niin, Ivan Grigorjevitsh! eihän hän ole ainoa; on tässä muitakin", sanoi Ivan Antonovitsh kuivasti.
Tshitshikow ymmärsi yskän ja sanoi: