— "No mutta, Sofia Ivanovna, ei se ole kaunista, jos kaikkialla on hesuja".
— "Herttaista se on, Anna Grigorjevna, sanomattoman herttaista; ne ommellaan kahdella saumalla, levein pistein ja päällepäin. Mutta malttakaas, nyt te saatte kuulla kummempiakin, nyt te vasta saatte sanoa, että… Kuulkaa ja ihmetelkää: aatelkaas, liivit tehdään nykyjään vielä pitemmät, edestä suipot ja ensimmäinen luu on aivan suunnasta pois; hame kurtataan ylt'ympäri, aivan kuin pönkkähameet ennen muinoin, takapuolella lisätään vielä pumpuliakin, että tulisi oikein täydellinen belle-femme".
— "Vaan tämähän jo on suoraan sanoen…" virkkoi kaikin puolin miellyttävä rouva, tehden päällänsäkin tuommoisen loukattua arvontuntoa osoittavan liikkeen.
— "No niin, sanokaas muuta!" vastasi ainoastaan miellyttävä rouva.
— "Olkoon nyt miten hyvänsä, mutta minä en aio semmoista muotia seurata".
— "Sitä minäkin… Tosiaankin, kun ajattelee, kuinka mielettömiin saakka muoti saattaa mennä … ei sitä oikein voi käsittää! Piloillani pyysin sisareltani kaavat: Melanja meillä otti ommellakseen".
— "Vai on teillä kaavat?" huudahti kaikin puolin miellyttävä rouva, ja hänen sydämmensä jykähti aivan ilmeisesti.
— "On niinkin, sisar toi tullessaan".
— "Kuulkaas, kultaseni, antakaa ne minulle, antakaa Herran tähden!"
— "Voi kuitenkin, minä lupasin ne jo Praskovja Feodorovnalle! Ehkä sitten hänen jälkeensä".