— "Tarvitsenhan vaan … se on minun asiani se … sanalla sanoen, minä tarvitsen niitä".
— "Jo on kuin onkin sinulla jotakin hankkeissa. Sanopas suoraan, mitä?"
— "Hankkeissa muka. Mitäpä tuommoisesta romusta mitään hankkiikaan?"
— "No mitäs sinä niillä teet?"
— "Katsos uteliasta miestä! Kaikkia joutavia sinä tahtoisit koetella koplotella ja vielä nenälläsikin haistaa".
— "Mutta miks'etkäs sinä sano sitten? Ja koska niin on, niin en tee sitä, ennenkuin sanot".
— "No mitähän sinulle siitä olisi hyötyä? Muutoin vaan tahdon näet niitä; oikku pisti päähäni semmoinen. Etkä menettelekään nyt enää miehen tavoin: lupasit, mutta syötkin sanasi".
— "Olkoon miten hyvänsä, mutta minä en anna niitä sinulle, ennenkuin sanot, mihin sinä niitä tarvitset".
— "Mitähän minä tuolle sanoisin?" arveli Tshitshikow ja hetkisen mietittyänsä sanoi tarvitsevansa kuolleita sieluja saadakseen yhteiskunnassa arvoa. Suuria tiluksia hänellä kun ei ole, niin tahtoisi toistaiseksi edes muutamia sielun ramppia.
— "Älä valehtele!" sanoi Nosdrew ennenkuin toinen ennätti puhua loppuunkaan. "Älä valehtele!"