— "Johan minä, veikkonen, olen sanonut, ett'en minä pelaa. Jos myöt, niin ostan kernaasti".
— "Enkä myö; se ei ole sopivata ystävysten kesken. En minä ole mikään kitupiikki. Toista on, jos pistetään pikku pankiksi. Pistetään kertanen vaan!"
— "En; johan minä olen sanonut".
— "Entäs vaihtokauppa?"
— "Ei!"
— "No kuulepas; pelataanpas lautaa. Jos voitat, niin sielut ovat sinun kaikki tyyni. Minulla on paljo semmoisia, jotka pitää pyhkiä pois henkiluetteloista. Polykarpus, tuopas tänne nappulalauta!"
— "Turha vaiva, minä en rupea pelaamaan".
— "No mutta eihän tämä ole kortin lyöntiä; ei tässä saata olla mitään uhkaa eikä vääryyttä; taito tässä yksin tulee kysymykseen. Ja sanonpa sulle ennaltakin, ett'en minä ensinkään osaa pelata; sinun pitää antaa minulle jotakin etukäteen".
— "Mitäpäs jos sentään", arveli Tshitshikow itseksensä, "mitäpäs jos koettaisin? Ennen vanhaan olin minä jommoinenkin lautaa pelaamaan, ja vaikeaksi käy hänen ruveta tässä konstejansa koettamaan".
— "Olkoon menneeksi, pannaan lautaa".