— "Istukaahan hetkinen, niin sanon teille heti kohta jotakin hauskaa". Sobakevitsh siirsi tuolinsa lähemmäksi ja kuiskasi hänelle korvaan niinkuin minkä salaisuuden: "Tahdotteko — harmaasta?"
— "Se on: viidestä kolmatta ruplasta, niinkö? En millään muotoa! En anna punaistakaan, en kopekkaakaan lisää".
Sobakevitsh vaikeni. Tshitshikow vaikeni myöskin. Vaiti-oloa kesti pari minuttia. Kotkan-nenäinen Bagration katseli seinältä tuiki tarkasti tätä kaupantekoa.
— "Mikäs sitten on teidän viimeinen hintanne?" kysäsi viimein
Sobakevitsh.
— "Kaksi ja puoli".
— "No kylläpä teillä on hellä sydän, tosiaankin! Maksakaa edes kolme ruplaa".
— "Ei käy laatuun".
— "No olkoon sitten menneeksi! Tappiota minä saan, mutta semmoinen on minulla vaan hassu luonto: en saata olla tekemättä toisen mieliksi. Kai tässä pitää tehdä kauppakirjat ja muut, jotta kaikki olisi niinkuin olla pitää".
— "Tietty se".
— "No siinäpä se on: pitää lähteä kaupunkiin".