— "Olkaa hyvä, älkää minusta huoliko, kyllä minä astun perässä".
— "Ei suinkaan, Pavel Ivanovitsh, te olette vieras", puheli Manilow, osoittaen kädellään ovea.
— "Älkää olko millännekään, minä pyydän, älkää olko millännekään, tehkää hyvin, astukaa", pyyteli Tshitshikow.
— "E-hei, en minä salli, että niin miellyttävä, sivistynyt vieras kulkee minun perässäni".
— "Miksikä sivistynyt?… Olkaa hyvä".
— "Ei, suvaitkaa vaan astua".
— "Vaan miksi niin?"
— "No näettekös siksi niin", virkkoi Manilow, mehevästi myhähtäen.
Vihdoin ystävykset astuivat yht'aikaa kupeet edeltä ja vähän litistivät toisiaan.
— "Sallikaa esitelläni teille vaimoni!" sanoi Manilow. "Kultaseni!
Pavel Ivanovitsh!"