ANUTSHKIN. Ah, ei, ei. Nainen on aivan toisessa asemassa. On välttämätöntä, että hän osaa, muuten hän ei tiedä, kuinka käyttäytyä (tekee liikkeitä) ei mikään käy niinkuin pitäisi käydä.
KANA (Syrjään.) No, siitä huolehtikoon joku toinen, en vain minä. Minä puolestani lähden ulos pihamaalle katselemaan taloa ja sivurakennusta sieltä puolen; jos kaikki on kuin olla pitää, niin miksipä en iltasella päättäisi asiaa. Eivät nuo sulhasmiehet ole minulle vaarallisia, liiaksi vetelää väkeä. Eivät morsiamet sellaisista välitä.
SHEVAKIN. Lähden polttamaan piipullisen tupakkaa. Eikö meillä ole sama matka? Sallikaa kysyä, missä asutte?
ANUTSHKIN. Hiekoilla, Petrovskin kadulla.
SHEVAKIN. Ei, tulee kierrosta: minä asun Vasili Ostrovissa 18:lla linjalla, mutta saman tekevä muuten, minä saatan teitä.
STARIKOV. Ei, kyllä tässä on jotakin nurinkurista. Ka, muistakaa sitte meitäkin, Agafja Tihonovna! Minun tervehdykseni, hyvät herrat!
(Kumartaa ja menee).
XXI Kohtaus.
Podkolesin ja Kotshkarev.
PODKOLESIN. No, mitä mekään tässä odotamme?