AGAFJA. Erittäin mieluista.
(Kumartavat toisilleen. Podkolesin poistuu.)
XV Kohtaus.
Agafja Tihonovna (yksin).
AGAFJA. Mikä arvokas mies! Nyt vasta opin hänet oikein tuntemaan; on mahdotonta olla häntä rakastamatta: hän on sekä vaatimaton että järkevä. Niin, hänen ystävänsä puhui äskettäin aivan oikein; ikävä vain, että hän läksi pois niin pian, olisin vielä niin mielelläni kuunnellut häntä. Kuinka suloista puhella hänen kanssaan! Ja pääasia on se, että hän ei ole mikään joutavan puhuja. Minunkin teki mieleni sanoa hänelle parisen sanaa, mutta hätäännyin kovasti, sydämeni alkoi niin kovasti pamppailla. Mikä oivallinen mies! Täytyy mennä tädillekin kertomaan.
(Menee.)
XVI Kohtaus.
Podkolesin ja Kotshkarev (tulevat).
KOTSHKAREV. Miksi kotiin? Joutavia! Miksi kotiin?
PODKOLESIN. No, mitä minä sitte tänne jäisin. Olenhan jo sanonut hänelle kaikki, mitä minun piti sanoa.