KOTSHKAREV. Siis olet avannut hänelle sydämesi?
PODKOLESIN. No, se nyt taisi jäädä tekemättä, sydäntäni en vielä avannut.
KOTSHKAREV. No, sepä vasta juttu! Miksi et avannut.
PODKOLESIN. Sinä tahtoisit siis, että puhumatta ensin mistään muusta, äkkiä tunkeilevan ihmisen tavoin sanoa: "Neitiseni, minä nain teidät!"
KOTSHKAREV. No, mistä te puhelitte, mitä tyhjää lörpöttelitte kokonaista puoli tuntia?
PODKOLESIN. Puhelimme kaikista asioista, ja minun täytyy tunnustaa, että minä olen hyvin tyytyväinen: mitä suurimmalla mielihalulla vietin aikani.
KOTSHKAREV. Kuuleppa, Podkolesin, ajattele nyt itse, milloin me tämän kaiken ehdimme? Puolen tunnin perästä täytyy näet jo ajaa kirkkoon vihille.
PODKOLESIN. Mitä, oletko järjiltäsi? Jo tänään vihille!…
KOTSHKAREV. Miksi ei?
PODKOLESIN. Jo tänään vihille?