"Jos se katosi, niin on teidän kääntyminen lääkärin puoleen. Sanotaan, että niitä on semmoisia, jotka voivat asettaa mimmoisen nenän tahansa. Muuten minä huomaan, että te olette leikkisä mies ja teette mielellänne seurassa pilaa."
"Minä kiroan teitä, niin totta kuin Jumala on pyhä! Koska tämä niin pitkälle on mennyt, niin minä näytän teille."
"Älkää vaivatko itseänne!" jatkoi virkamies vetäen nuuskaa sieramiinsa, "tahikka, joll'ei teille siitä vaivaa ole", lisäsi hän uteliaalla liikahduksella, "niin kyllähän olisin halukas katsomaan."
Kollegi-assessori otti liinan kasvoiltaan.
"No totta toisen kerran, ihme ja kumma", lausui virkamies, "aivan tasainen paikka, ihan kuin vastapaistettu kakkara. Niin uskomattoman tasainen."
"No, rupeatteko nyt väittämään vastaan? Te näette itsekin, ett'ei saata olla sitä sanomalehdessä julkaisematta. Minä tulen teille erittäin kiitolliseksi, ja olen iloinen että tämä tapaus on saattanut minulle onnen tutustua teihin." Niinkuin tuosta näkyy päätti majuri tällä kertaa käyttää hiukan viekkauttakin.
"Helppohan tuo julaista olisi", sanoi virkamies, "mutta minä en näe teille siitä mitään hyötyä olevan. Jos tahdotte, niin antakaa semmoisen, jolla on terävä kynä, kertoa tämä, niinkuin harvinainen luonnon-ilmiö ainakin, ja painattakaa se 'Pohjan Mehiläiseen' (nyt hän otti vielä kerran nuuskaa) nuorison hyödyksi (hän pyyhki nenäänsä) tahi muuten yleisön huviksi."
Kollegi-assessori vaipui täydelliseen toivottomuuteen. Hän käänsi silmänsä alas sanomalehteen, jossa oli ilmoitus näytännöistä; jopa hänen kasvonsa olivat valmiit hymyilemään, huomattuaan erään soman näyttelijättären nimen, ja hänen kätensä meni jo taskuun saadakseen tietää, oliko hänellä muassa sininen paperiraha [viisi ruplaa], sillä staapiupseerien piti Kovalevin mielestä istua nojatuolissa; mutta muisto nenästä pilasi kaikki.
Itse virkamiestäkin näkyi Kovalev'in tukala tila liikuttavan. Tahtoen huojentaa edes jonkun verran hänen tuskaansa, piti hän sopivana ilmaista osanottavaisuuttaan muutamilla sanoilla:
"Minun todellakin käy sääliksi, että teille tämmöinen onnettomuus on tapahtunut. Ettekö tahdo ottaa nuuskaa rohkaistukseksi; tämä parantaa päänsäryt ja lauhduttaa surulliset ajatukset; moneen muuhunkin tautiin on tämä hyvää." Sen sanottuaan virkamies tarjosi Kovalev'ille nuuskarasiasta, näpsästi asetettuaan hienon naisen kuvalla koristetun kannen sen alle.