Dobtschinski. Mutta te sotkette, ettekä kaikkia muista…
Bobtschinski. Muistan Jumal'auta, muistan! Älkää tähän sekaantuko! Minä kyllä kaikki kerron… (muille) Mutta laittakaa niin, ett'ei Peter Ivanovitsch saa minua keskeyttää!
Päällikkö. Mutta Jumalan tähden, puhukaa vihdoin! Mikä nyt on? Minä kuolen tähän tuskalliseen odotukseen. Tehkää hyvin ja istukaa, hyvät herrat! Peter Ivanovitsch, tuossa on tuoli. (Kaikki istuvat molempain Peter lvanovitschien ympärille). Noh, kertokaa, kertokaa suunne puhtaaksi; — mitä on tapahtunut?
Bobtschinski. Anteeksi, anteeksi… En voi kaikkia yhtähaavaa kertoa. Heti sen jälkeen, kun olin jättänyt teidät, levotonna tuosta äsken tulleesta kirjeestä,… niin… silloin… silloin… minä juoksin,… mutta Peter Ivanovitsch, älkää häiritkö! Minä vakuutan, että tiedän kaikki, kaikki!… No, juoksin siis Korobkinin luo. Korobkin ei ollut kotona, ja siis juoksin takaisin Rastakovskijn luo ja, koska hänkin oli mennyt kaupungille, poikkesin postimestarin luo, hänelle sitä uutista ilmoittamaan, jonka olin teiltä kuullut, ja hänen luotaan lähteissäni tapasin Peter Ivanovitschin.
Dobtschinski (keskeyttäen). Aivan lähellä piirakkaleipurin kulmaa….
Bobtschinski. Aivan niin, lähellä piirakkaleipurin kulmaa…. Siis tapasin, niinkuin jo mainitsin, Peter Ivanovitschin ja sanoin hänelle: "joko olette kuulleet, minkälaisen sanoman Anton Antonovitsch aivan luotettavasta lähteestä on saanut?" Mutta palveluspiikanne Avdotja, joka jotakuta asiaa toimittamaan oli lähetetty Potschetschujevin luo, oli sen jo hänelle kertonut.
Dobtschinski (keskeyttäen). Hänen piti noutaman konjakki-lekkeri.
Bobtschinski (työntäen Dobtschinskin käsiä edestään). Niin konjakki-lekkeriä noutamaan hän oli lähetetty… Minä ja Peter Ivanovitsch menimme siis Potschetschujevin luo… Peter Ivanovitsch, olkaa niin hyvä; älkää puheeseni puuttuko… Menimme siis Potschetschujevin luo ja kulkeissamme sanoi Peter Ivanovitsch minulle: "Poiketkaamme", sanoi hän, "ensin ravintolaan! En ole aikaisesta aamusta einettäkään syönyt… vatsaani oikein hiukaa… Ravintolan isäntä", sanoo hän, "on äsken saanut tuoretta lohta, sitä mieleni tekee maistella", sanoo hän. Tuskin olimme sisään tulleet, ennenkun nuori mies…
Dobtschinski (keskeyttäen). Sievänlainen ja hyvissä vaatteissa…
Bobtschinski. … sievänlainen ja hyvissä vaatteissa astui huoneesen. Hänen kasvojensa muodosta oivalsin heti jonkunlaisen arvonsatunnon… hänen silmänsä,… katsantonsa, kaikki sen osoitti! (Otsaansa osottaen). Paljon, sangen paljon! Minä jotakin aavistin ja lausuin Peter Ivanovitschille: "tuo ei ole lystin vuoksi tänne tullut; ei toden totta, lystin vuoksi hän ei ole tänne tullut." Ja Peter Ivanovitsch vihkaisi salaa isännälle. Ja Vlas, isäntä — hänen vaimonsa on vähän aikaa sitten saanut vankan pojan, joka vastedes on jatkava isänsä tointa — noh, niin Peter Ivanovitsch viittasi isännälle ja kysyi matalalla äänellä: "kukapa", sanoi hän, "tuo nuori mies lienee?" Ja isäntä vastasi: "tuo", sanoi hän,… mutta älkää minua keskeyttäkö, Peter Ivanovitsch! Minä kykenen puhumaan, mutta te ette saa sitä kertoneeksi! Teiltä on etuhammas kadonnut ja te nielette sanat… "Tuo", sanoi hän, "tuo nuorukainen on eräs virkamies Pietarista. Hänen nimensä on Ivan Aleksandrovitsch Hlestakov ja hän on matkalla Saratovin lääniin. Mutta kuinka eriskummalliset", sanoi hän, "hänen tapansa ovat? Nyt hän jo kaksi viikkoa on tässä ravintolassani oleskellut… hän ei koskaan mene ulos, ottaa kaikki velaksi, eikä koskaan maksamisesta puhu." — Heti kun hän oli tämän kertonut, äkkäsin minä asian. "Aha", sanoin minä Peter Ivanovitschille.