Piirituomari (syrjään). Kylläpä siitä tulee aika kukko kenraalina. Olisi kuin aasi kultakannuksissa. Siksi on vielä monta porrasta poljettavana.
Sairashuoneen talousmies (syrjään). Nyt se saakeli kiipee jo kenraaliksikin. Ja kai hänestä tuleekin kenraali. Jos ei vaan piru peri, niin kyllä sillä siksi viisautta on. (Kääntyen kaupungin päällikön puoleen.) Toivon, ett'ette silloin unhoita meitä, Anton Antonovitsch!
Piirituomari. Ja jos sattumalta jotain tapahtuisi — esimerkiksi jotakin virkatoimissa, niin otatte kai meidät suojelukseenne…
Korobkin. Ensi vuonna lähetän poikani pääkaupunkiin, jotta hän hyödyttäisi isänmaatansa; ja minä pyydän, että silloin ottaisitte pojan siipienne suojaan ja olisitte hänelle isän sijassa.
Päällikkö. Kyllä koetan parastani, koetan parastani.
Anna Andrejevna. Voi, hyvä Jumala, kuinka olet valmis heti lupaamaan! Ensiksikin sinulle ei jää aikaa ajatella semmoisia; ja toiseksi — kuinka ja mitä varten voisikaan sitoutua sellaisiin.
Päällikkö. Mutta, miks'ei kyyhkyseni, voihan välistä…
Anna Andrejevna. Kyllähän sitä aina voi! Vaan en sittenkään ymmärrä, minkä tähden pitää ruveta kaikkien pikkuporvarien puoltajaksi.
Rouva Korobkin (Muutamille vieraille). Kuulitteko, miten hän meitä kohtelee?
Muutamat vieraat. Niin, semmoinen hän on kaiken ikänsä ollut. Tunnen hänen. Jos häntä pyydät pöytään istumaan, niin hän asettaa jalkansakin…