Korobkin (Lukee). "Muutoin kaikki ovat kovin kohteliaita ja vierasvaraisia ihmisiä. Hyvästi, veli Triapitschkin! Minä noudatan sinun esimerkkiäsi ja rupeen kirjailijaksi. Muutoin ajan pitkään käypi ikäväksi. Henkikin vihdoin vähäsen ravintoa kaipaa. Huomaan luonnolliseksi tarpeeksi voida välistä nousta jokapäiväisyyttä ylemmälle. Kirjoita minulle osoitteella: Saratovin lääniin, Podkalitovkan taloon. (Kääntää kirjeen ja lukee päällekirjoituksen). Herra Ivan Vasiljevitsch Triapitschkin, Pietari, Postikatu n:o 17 pihan puolella, kolmannessa kerrassa, oikealla puolella."
Eräs nainen. Sepä vasta oli odottamaton pilkkakirja!
Päällikkö. Kylläpä löyhytti! Oikein ovat korvani kuumat! En näe yhtä ainoata ihmistä edessäni; ainoastaan sian kärsät keikkuvat silmissäni!… Hän on otettava kiinni, kiinni, kiinni!
(Hosuu käsillään).
Postimestari. Vaan millä kurin mielitte saada miehen kiinni. Sillä minä päälle päätteeksi käskin kestikievaria antamaan hänelle parhaat hevoset! Ja piru varmaankin itse riivasi minut edeltäpäin lähettämään joka paikkaan sanaa.
Rouva Korobkin. Kyllä tämä on tavaton häpeä!
Piirituomari. Ja tietäkää, hyvät herrat, että tuo heittiö minulta kiskoi kolme sataa ruplaa lainaksi.
Sairashuoneen talousmies. Ja minultakin kolme sataa!
Postimestari. Oh, minultakin kolme sataa!
Bobtschinski. Niin, ja meiltä, minulta ja Peter Ivanovitschiltä hän viisiseitsemättä ruplaa lainasi.