Piirituomari (Kummastuksissansa levittelee käsiänsä). Mutta, hyvät herrat, kuinka saatoimme olla noin yksinkertaisia?
Päällikkö. Entä minä… entä minä, vanha hullu! Joko nyt olen joutunut vanhuuden höperöksi?… Kolmekymmentä ajastaikaa olen kruunua palvellut: ei ainoankaan kauppamiehen, ei ainoankaan tavaranhankkijan ole sinä ilmoisna ikänä onnistunut pistää minua pussiin! Kaikkein paatuneimmistakin konnista olen voiton saanut, toisesta toisen perässä! Kaikkein liukkaimmatkin vintiöt ja veijarit, jotka ovat Jumalaa ja koko maailmaa pettäneet, ovat puuttuneet minun pauloihini!… Kolme kuvernööriä olen peijannut — mitä kuvernööreistä — (viittoo kädellään). — mitä puhunkaan kuvernööreistä!
Anna Andrejevna. Mutta, Anton kulta, tämähän on tuiki mahdotonta… onhan hän kihloissa Marian kanssa…
Päällikkö (Kiivastuen). Kihloissa! Kihloissa! Pidä jo kitasi kihloinesi!… (Kummastellen). Katsokaa minua, tuijottakaa minuun kaikki tyynni! Koko maailma, koko kristikunta tulkoon katsomaan, kuinka kaupungin päälliköstä on tullut narri! Sanokaa häntä pöllöksi, harmaapääksi pässiksi! (Pui itsellensä nyrkkiä), Voi minua lampaanpäätä! Pitää tuommoista huliviliä, ilmeistä piimäsuuta ylhäisenä valtiomiehenä! Ja nyt hän irvisuin ajaa iloissaan täyttä neliä ja kertoo tämän jutun koko maailmalle! Kaikkialla joudun pilkan ja naurun ja tyhmien kokkapuheitten esineeksi!… Vaan mikä on vielä pahempi — joku kyniä kaluava nurkkasihteeri panee minut sanomalehtiin ja laittaa minusta komediian! Se on juuri katkerinta! Hän ei pidä väliä säädystäni eikä virka-arvostani! Kaikki tyyni sitten nauravat ja taputtavat minulle käsiään! Vaan mitä nauratte! Itsellenne nauratte!… Voi, teitä, teitä!… (Kiukusta tömistää jaloillansa lattiaan), Voi, jospa nuo sanomalehtien kynäsankarit olisivat kourissani! Nuo perhanan vapaamieliset, nuo hornan sikiöt! Minä paiskaisin ne kaikki tyyni pussiin ja mäikyttäisin ne vasten seinää — että koko tukku kerrassaan lentäisi hornan tuuttiin, pirun palttoon vuoriksi! (Huimii nyrkillä ympärilleen ja lyö jalkansa lattiaan. Vaikenee tuokioksi). En toki vieläkään voi mieltäni malttaa. Totta on, että ketä Jumala tahtoo rangaista, siltä hän vie järjen! Ja mitä tuossa keikarissa olikaan reviisorin näköistä? Ei mitään, ei niin rahtuakaan! Ja sitten yht'äkkiä koko maailma kohti kurkkua huutamaan: "Reviisori, reviisori!" Kenen päähän ensin se luulo pälkähti, että hän muka oli reviisori? Kenen, hä!
Sairashuoneen talousmies (Ojentaa kätensä). En kuolemaksenikaan ymmärrä, mistä se sai alkunsa! Piru on sotkenut miesten mielen!
Piirituomari. Kestä se lähti?… Näistä herroista, näistä juuri!
(Osottaa Bobtschinskiä ja Dobtschinskiä).
Bobtschinski. En, jumaliste, minä ainakaan…
Dobtschinski. En minäkään…
Sairashuoneen talousmies. Niin, kyllä se teistä alkunsa sai!