Bobtschinski. Ei! Tehän ensiksi…
Yhdeksäs kohtaus.
Edelliset. Santarmi.
Santarmi. Pietarista nimenomaan määrätty virkamies on saapunut ja käskee heti herroja luokseen. Hän asuu ravintolassa.
(Kaikki seisovat kuin ukkosen lyöminä. Naiset huudahtavat yhtä haavaa hämmästyksestä. Koko seuran asema äkkiä muuttuu; kaikki jäävät tyrmistyneinä seisomaan).
Äänetön kuva.
Keskellä seisoo päällikkö kuin kuvapatsas, levitetyin käsin, pää taaksepäin. Oikealla puolella hänen vaimonsa ja tyttärensä tuijottelevat häntä kysyvin katsein. Heidän takanansa postimestari, katselijain puoleen kääntyneenä ja muuttuneena ilmeiseksi kysymysmerkiksi. Hänen takanansa koulujen tarkastaja, jonka koko asento osoittaa viattominta mielenhäiriötä. Taaempana samalla puolella näyttämöä kolme naista, jotka kallistuneina toinen toiseensa, ivallisesti katselevat päällikön perhettä. Päällikön vasemmalla puolella sairashuoneen talousmies, pää kallellaan, ikäänkuin kuunnellen jotakin. Lähellä häntä piirituomari, kädet ja sormet levällään, melkein kyykkysillään, liikkuvin huulin, ikäänkuin hän tahtoisi sanoa: "kyllä nyt on tullut vihan päivä päällemme." Hänen takanansa Korobkin, kääntyneenä katselijoihin, osoittelee iskien silmää kaupungin päällikköä. Näkymön äärimmäisellä reunalla Bobtschinski ja Dobtschinski, ällistelevät toinen toiseensa, suu ja silmät selko selällään. Muut vieraat seisovat liikkumatta kuin patsaat. Koko seuran noin puolen toista minuuttia täten seisottua, esirippu laskee.