Hlestakov. Minun on hirveä nälkä! Kävelin vähäisen matkaa, toivoen, että ruokahalu katoaisi — vaan, lempo vie, se vaikutti päinvastoin! Joll'en olisi Pensassa hurjasti elamoinnut, niin olisi minulla rahoja tarpeeksi kotia päästäkseni. Tuo kapteini ymmärsi minun oikein nylkeä! Kas, sepä mies, osasi korttia sekoittaa! Neljänneksessä tunnissa hän minun perin puhtaaksi sai. Mutta kuitenkin tekisi mieleni koetella miestä vieläkin kerran. Kun vaan sattuisin yhteen! Mikä kehno kaupunki tämä kuitenkin on! Eivät edes ruokakauppiaat usko velaksi. Se on hävytöntä!
(Alkaa viheltää ensin Robertia, sitten venäläistä kansanlaulua, "punainen sarafan" y.m.) Eikö tänne tule ketään?
Neljäs kohtaus.
Hlestakov. Ossip. Ravintolan palvelija.
Ravint. palvelija. Isäntä käski kysyä, mitä tahdotte.
Hlestakov. No, hyvää päivää ystäväni! Kuinka jaksatte?
Ravint. palvelija. Niin, Jumalan kiitos! Kyllähän sitä hiljakseen mennään.
Hlestakov. Ja miten kaikki täällä ravintolassa teillä käypi?
Ravint. palvelija. Kaikki, Jumalan kiitos, kaikki käy hyvin.
Hlestakov. No, onko teillä paljo vieraita?