Ravint. palvelija. Kiitoksia, kyllähän niitä riittää.
Hlestakov. Kuulepas ystäväni, minulle ei ole tuotu mitään päivällistä; ole siis hyvä ja mene alas ja laita, että se viipymättä tänne tulee. — Minun on heti syötyäni tärkeä asia toimitettava.
Ravint. palvelija. Niinpä kyllä, mutta isäntä on sanonut, ett'ei hän enää huoli teille mitään antaa. Vähällä oli hän jo tänään mennä kaupungin päällikölle valittamaan.
Hlestakov. Valittamaan? Mitä hän valittaisi? Ajattelepas itse ystäväni! Täytyyhän minun syödä… Enhän minä voi nälkään menehtyä. Minun on todellakin hirmuisen nälkä. Vakuutan, että se on totinen tosi.
Ravint. palvelija. Kyllä kai. Mutta isäntä sanoi: "minä en anna hänelle mitään syötävää, ennenkun on edelliset maksanut." Niin hän sanoi.
Hlestakov. Hyvä, hyvä, mutta menepäs nyt kuitenkin alas ja puhuttele ja taivuttele häntä.
Ravint. palvelija. No, mutta mitä minun pitäisi sanoman.
Hlestakov. Niin, haastele oikein vakaasti hänen kanssansa ja sano hänelle, että minun täytyy saada ruokaa… Mitä maksoon tulee… niin sehän on luonnollista… Mutta en minä ole semmoinen moukka, kuin hän, joka ei välitä, vaikka olisi koko päivän syömättä. Kylläpä käskisi!
(Ravintolan palvelija ja Ossip menevät.)
Viides kohtaus.