Sairashuoneen talousmies. Noh, eikös mitä! Reviisori!
Päällikkö. Niin, reviisori Pietarista. Hän tulee aivan inkognito ja sen lisäksi hänellä on salaisia käskyjä.
Piirituomari. Herra Jumala, mitä sanotte?
Sairashuoneen talousmies. Niinkuin ei meillä ilman sitäkin olisi vastuksia kyllin. Tämä vielä puuttui!
Koulujen tarkastaja. Oi Luojani! Ja vielä päälliseksi hänellä on salaisia käskyjäkin.
Päällikkö. Sitä minä juuri aavistinkin. Viime yönä minä lakkaamatta unessa näin pari hirveän suurta rottaa. En ole ikinäni semmoisia nähnyt: aivan mustat ja niin tavattoman isot! Ne tulivat huoneeseni, nuuskivat kaikkia,… ja juoksivat jälleen tiehensä!… Tässä luen teille kirjeen, jonka äsken sain Andrei Ivanovitsch Tschmihovilta, jonka tekin, Artemij Filippovitsch tunnette. No, hän kirjoittaa minulle näin: "Rakas ystäväni, kummini ja suosijani"… Hm! (kirjettä joutuen silmäillen mutisee epäselvästi)… "sinulle tietoa antaakseni…" Ah, tässä se seisookin! "Ja muun muassa riennän sinulle ilmoittamaan, että eräs virkamies aivan äskettäin on määrätty koko maakuntaa — ja erittäin meidän virkapiiriämme tarkastamaan. (Kohottaa sormensa ylös arvelevaisen näköisenä). Olen saanut tämän sanoman hyvin luotettavasta lähteestä. Hän on olevinansa aivan vaatimaton, yksityinen henkilö. Mutta koska tiedän, että sinulla, niinkuin meillä kaikilla, on pieniä syntejä ja kun olet ymmärtäväinen mies, etkä mielelläsi suotta laske saalista verkoistasi…." Hm! (Taukoo yht'äkkiä lukemasta). No, ne ovat hänen yksityisiä… "niin kehoitan sinua ryhtymään tarpeellisiin varokeinoihin, sillä milloin hyvänsä hän saattaa tulla, — joll'ei hän jo ole saapunut ja inkognito majaile jossakin kaupungissanne… Eilen…" Kas taaskin yksityisiä asioita. "Sisareni Anna Kirilovna on miehensä Ivan Kirilovitschin kanssa käynyt meillä. Ivan Kirilovitsch on paisunut erinomaisen lihavaksi, aika jaarikaksi, mutta soittaa yhä vielä viulua…" Ja niin edespäin, ja niin edespäin. Nyt tiedätte, millä kannalla asiamme ovat.
Piirituomari. Tämäpä on kummallista, sangen kummallista… Kyllä se jotakin tietää, se on varma!
Koulujen tarkastaja. Mutta minkätähden, Anton Antonovitsch, minkä tähden meille tuommoinen reviisori lähetetään.
Päällikkö (huoaten). Niin, minkätähden? Se on Jumalan rangaistus! (Huokaa taas). Tähän saakka, Jumalan kiitos, ovat he kyllä pysyneet muissa kaupungeissa, mutta nyt on meidän vuoromme.
Piirituomari. Minun luullakseni, tietää tämä jotakin aivan toista; — tässä piilee joku valtiollinen salaisuus! Ja tiedättekö, mitä tämä on? Ei mitään muuta, kuin että Venäjä haluaa sotaa… ja ministeristö on, näetten, lähettänyt virkamiehen tiedustelemaan, onko täällä maankavaltajia!