Päällikkö. Oh, loruja! Ja vielä tahdotte olla järkevä mies! Piirikaupungissa maankavaltajia! Aivan toinen olisi asian laita, jos asuisimme rajakaupungissa; mutta meidän olisi kumminkin kolme vuotta kulettava, ennenkun täältä ulkomaalle pääsisimme.
Piirituomari. Ja minä sanon teille, että asia on niin… noh, te ette ymmärtäisi… Hallituksella on omat tuumansa. Se kyllä tietää, mitä tahtoo… Olkoonpa vaan piirikaupunki… Sillä on viisi mielessä ja yksi kielessä!
Päällikkö. Ajatelkoon se sitä tahi tätä! Tarkoitukseni oli vaan teitä varoittaa, hyvät herrat! Olkaa nyt siis varoillanne! Mitä minuun tulee, olen jo tarpeellisiin toimiin ryhtynyt ja kehoitan teitäkin samoin tekemään. Varsinkin teitä Artemij Filippovitsch! Epäilemättä kaikki teidän hoidossanne olevat laitokset kaikkein ensiksi tutkitaan; laittakaa siis niin, että kaikki on hyvässä kunnossa. Toimittakaa niin, että yömyssyt ovat puhtaat, ja ett'eivät sairaanne ole seppien näköisiä, — niinkuin ne tavallisesti teillä ovat!
Sairashuoneen talousmies. Puhtaita yömyssyjä — noh, aivan mielelläni! Semmoisia pian voi hankkia.
Päällikkö. Niin, ja jokaisen sairasvuoteen yläpuolelle pitää ripustaa latinan- taikka muunkielinen päällekirjoitus… (Lääkärin puoleen kääntyen). Mutta se on teidän asianne, Kristian Ivanovitsch. Siis jokaisen vuoteen yläpuolelle lippu, johon on kirjoitettu sairaan nimi, hänen tautinsa ja milloin hän sairastui… Ja sekin on väärin, että sallitte sairastenne polttaa niin väkevää tupakkaa, että aina aivastaa, sisään astuessa… Muutoin olisi parasta, ett'ei olisi niin monta sairasta. Epäilemättä sanotaan sairaitten suuren paljouden riippuvan huonosta hallinnosta — taikka lääkärin taitamattomuudesta.
Sairashuoneen talousmies. Noh, mitä sairaitten puoskaroimiseen tulee, olen jo siitä keskustellut Kristian Ivanovitschin kanssa ja siinä asiassa olemme aivan samaa mieltä: mitä luonnollisemmin asiaa toimitetaan, sitä parempi. Kalliista lääkkeistä emme huoli. Ihminen on vaan yksinkertainen olento: jos hän kuolee, kerran hän kuitenkin olisi kuollut; jos hän tulee terveeksi, niin hän tulee itsestänsäkin terveeksi. Ja muutoin Kristian Ivanovitschin olisi sangen vaikeakin puhua sairaitten kanssa — hän, niinkuin tiedätte, ei ymmärrä venäjää sanaakaan.
Hübner. (Lausuu äänen, joka on osaksi e:n ja vähän i:n kaltainen).
Päällikkö (piirituomarille). Ja teitä, Ammos Fedorovitsch, kehoitan vähän virkahuoneita tarkastamaan. Etehiseen esimerkiksi, jossa käräjäväki odottaa, ovat palvelijanne majoittaneet hanhet poikinensa, jotka kaakoittaen juoksentelevat jaloissa. On epäilemättä ylen kiitettävä asia pitää huolta taloutensa asioista, mutta paikka, näettekös, paikka ei ole hanhelaksi sopiva. Olen jo ennenkin aikonut puhutella teitä tästä asiasta, mutta olen sen aina unhottanut.
Piirituomari. Minä käsken muuttaa sekä hanhet että hanhen poikaset kyökkiin. Tulkaa, jos tahdotte, Anton Antonovitsch, luokseni päivällisille!
Päällikkö. Paitsi sitä on paha, että istuntohuoneessa, vieläpä virkatoimen kestäessä, kuivaatte kaikenlaisia rääsyjä ja että kirjoituspöytänne yläpuolella aina riippuu lätkäpiiska asiakirjojen seassa! Tiedän kyllä, että mielellänne metsästätte, mutta tällä kertaa olisi kuitenkin paras, ett'ei piiska olisi näkyvissä; kun reviisori on mennyt tiehensä, sopii teidän asettaa se takaisin tavalliselle paikalleen. Ja sitten apulaisenne… noh, hän lienee kyllä virkansa puolesta kelpo mies; mutta, suoraan sanoakseni, on hänessä semmoinen eriskummallinen haju… tuntuu aina siltä, kuin hän suoraa tietä tulisi viinatehtaasta, eikä sekään juuri sovi! Olen jo kauan aikaa aikonut puhua teille tästä asiasta, mutta olen sen aina unhottanut. Apua siihen kyllä saa, vieläpä jos tuo haju hänessä, kuten hän itse vakuuttaa, olisikin synnynnäistä! Sopisi kehoittaa häntä syömään sipulia ja pureskelemaan kynsilaukkaa. Muutoin on lääkkeitä kyllä tuommoista vastaan — vai kuinka, Kristian Ivanovitsch?