Maria. Ei, se väri ei sinulle sovi, sano mitä tahansa; se ei sovi. Siihen tarvitaan tummat silmät.
Anna Andrejevna. Noh, katsopas tuota! Vai eikö minulla siis ole tummat silmät, aivan tummat! Mitä loruja latelet! Minulla muka ei ole silmät tummat! Ainahan minä povaankin ristirouvan päälle.
Maria. Voi, mammani, tehän olette enemmin herttarouva.
Anna Andrejevna. No, jopas jotakin! Tuo käy toden totta liian pitkälle. Herttarouva! Minä en koskaan ole ollut herttarouva! (juoksee ulos. Näytelmön takaa kuuluu). Herttarouva! Mikä hullutus! En käsitä, mistä moisia tuon tytön päähän pistääkin! Herttarouva.
(Heidän poismentyänsä ovet aukenevat ja Mischka heittää ulos soraa. Toisesta ovesta tulee Ossip, matkalaukku pään päällä.)
Neljäs kohtaus.
Mischka. Ossip.
Ossip. Minne nyt?
Mischka. Tänne, veliseni, tänne vaan!
Ossip. Annas minun tuokio levähtää… Tämähän on kurjaa elämää! Tyhjälle vatsalle on joka taakka liian raskas.