Anna Andrejevna. Riennä kohta kauppamies Abdulinin luo… vaan maltapas… minä annan mukaasi muutaman rivin, (istuu ja lausuu kirjoittaessaan). Jätä tämä kirje ajuri Sidorille ja käske hänen heti lähteä tämän kirjeen kanssa kauppias Abdulinin luo viinejä noutamaan. Ja itse järjestä tämä huone vierasta varten! Tuonne pitää asettaa sänky, pesukaappi ja kaikki mitä tarvitaan.
Dobtschinski. Ja minä, Anna Andrejevna, minä kiirehdin katsomaan, miten hän tarkastelee.
Anna Andrejevna. Menkää vaan, menkää vaan; enhän minä teitä pidätä.
Kolmas kohtaus.
Anna Andrejevna. Maria Antonovna.
Anna Andrejevna. Nyt, lapseni, meidän täytyy vähäisen ajatella pukuamme. Hän on hieno herra pääkaupungista. Jumala varjelkoon, ett'ei hän nauraisi meille! Otapas sinä sininen hienorimssuinen hameesi!
Maria. Hyi, äitikulta, sininenkö? Sitä väriä en voi kärsiä! Käyhän jo piirituomarin rouvakin sinisessä ja Semljanikan tytär käy myöskin sinisessä. Minä otan tuon kirjavakukkaisen puvun.
Anna Andrejevna. Kirjavan!… Todellakin, sinä tahallasi teet aina päinvastoin… Se sopisi sinulle paljoa paremmin — sillä minä aion ottaa keltaisen hameeni. Se on lempivärini.
Maria. Ei, äiti kulta, älä ota keltaista. Keltainen ei sinulle ensinkään sovi.
Anna Andrejevna. Minulleko ei keltainen sovi?