Maria. Ossip kulta, suutele isäntääsi!
(Sivuhuoneessa kuullaan Hlestakovin yskäisevän),
Päällikkö. Tsch! (Kaikki käyvät hiljaan varpaillaan ja haastavat keskenänsä kuiskutellen). Älkää Herran tähden melutko! Menkää vaan, menkää vaan!
Anna Andrejevna. Tulepas Mariseni! Minun on sinulle jotakin sanottavaa, minkä olen vieraassamme huomannut ja josta vaan meidän kesken voipi puhella.
Päällikkö. Kyllä siellä nyt puhutaan; jospa menisi ja kuulisi, niin kyllä korvat kipenisi. (Ossipille). Noh, ystäväiseni, sanopas…
Yhdestoista kohtaus.
Edelliset. Derschimorda. Svistunov.
Päällikkö. Tsch! Lempo periköön nuo vääräsääriset kontiot saappaineen! Pauhaatte, ikäänkuin heittelisitte kärryiltä neljänkymmenen puudan painoja! Missä saakelissa te kuhnailette?
Derschimorda. Toimitimme, mitä käskettiin…
Päällikkö. Hsch!… (Panee kätensä hänen suunsa eteen). Mikä riivattu rääkkyminen tuo on! (Matkii häntä). "Toimitimme, mitä käskettiin"…! Mölisee kuin härkä! (Ossipille). Mene, ystäväni, ja valmista, mitä tarvitset, ja käytä hyväksesi, mitä talossa vaan on! (Ossip menee). Ja te käykää vahtiin tuonne portin edustalle! — Älkääkä tuumaakaan paikaltanne siirtykö… Älkää ketään kynnyksen ylitse päästäkö — varsinkaan ei kauppiaita! Jos yksikään kauppias vaan pääsee, niin…! Katsokaa tarkkaan, ett'ei kukaan kannekirjaa muassaan tuo — niin, vaikkapa ei olisikaan kannekirjaa — ei ketään, ymmärrättekö, ei saa päästää sisään ketään, jonka voisi luulla tahtovan valittaa! Pankaa suoraan niskaan ja tällä lailla potkua! (Potkaisee jalallaan). Joko ymmärsitte? Tsch! Tsch!