Bobtschinski. Minulla on kunnia esitellä itseäni! Olen täällä kaupungissa asuva ja nimeni on Peter Ivanovitsch Bobtschinski.
Dobtschinski. Tilanhaltija Peter Ivanovitsch Dobtschinski!
Hlestakov. Oh, teidät olen muistaakseni jo ennenkin nähnyt! Tehän se olitte, joka ravintolassa suinpäin romahditte huoneeseni! Miten on nenänne laita?
Bobtschinski. Jumalan kiitos, saatte olla aivan huoletonna: nyt se jo kuivi, aivan kuivi!
Hlestakov. Vai niin, hyvä että kuivi! No sepä hauskaa kuulla…(Äkisti ja jyrkästi.) Onko teillä rahoja muassanne?
Dobtschinski. Rahoja? Kuinka, rahoja?
Hlestakov. Lainatkaa minulle tuhat ruplaa?
Bobtschinski. Voi, semmoista summaa ei jumaliste minulla ole! Onko teillä, Peter Ivanovitsch?
Dobtschinski. Ei, minulla ei semmoista summaa ole. Niinkuin luultavasti tiedätte, olen rahani sairashuoneen rahastoon tallettanut.
Hlestakov. Noh, ell'ei tuhatta ruplaa, niin ainakin sata?