Bobtschinski (Kaivellen taskujaan.) Peter Ivanovitsch, eikö teillä ole sataa ruplaa muassanne? Minulla on kaikkiaan neljäkymmentä…
Dobtschinski (Niinikään taskuistaan etsiskellen.) Minulla on yhteensä vaan viisikolmatta.
Bobtschinski. Katsokaa tarkoin, Peter Ivanovitsch! Tiedänpä teillä olevan oikeassa taskussanne läven, — varmaankin ne ovat lävestä luiskahtaneet.
Dobtschinski. Ei, ei ole lävessäkään!
Hlestakov. No, olkoon menneeksi! Jos kohta ei enempää, kuin viisiseitsemättä ruplaa… sama se! (ottaa rahat.)
Dobtschinski. Saanko luvan puhutella teitä eräästä arasta asiasta?
Hlestakov. Mikä se olisi?
Dobtschinski. Niin asia on todellakin tukalaa laatua. Asia on näetten niin, että vanhin poikani ilmestyi maailmaan vähää ennen häitä…
Hlestakov. Oh, todellako?
Dobtschinski. Se on: poika on minun oma poikani, aivan kuin jälkeenkin häitten syntynyt, ja asia onkin lainmukaisella avioliitolla korjattu. Tahtoni on, että hän pidettäisiin laillisena poikanani, ja että häntä, niinkuin minuakin, nimitettäisiin Dobtschinskiksi.