Hlestakov. Sama se… mutta lainaksi vaan…
Kauppamiehet (Ojentaen rahat hopea-tarjottimella). Tehkää hyvin ja ottakaa myöskin tarjotin!
Hlestakov. Noh, sama se, otetaan sekin!
Kauppamiehet (Kumartaen.) Noh, ottakaa samalla sokuritkin.
Hlestakov. Ei, ei, minä en ota minkäänlaisia lahjoja.
Ossip. Vaan armollinen herra, miksi ette ota? Ottakaa vaan! Matkalla kaikki kelpaa. Heittäkää tänne vaan keot ja kuli myös! Kaikki vaan mukiin? Mikä se on? Nuora! No, anna nuorakin tänne. Matkalla nuoraa kyllä tarvitaan. Vaunut tai jotakin muuta särkyy, ja silloin on hyvä sitoa nuoralla.
Kauppamiehet. Olkaa meille armollinen, Teidän ylhäisyytenne! Ellette te meitä auta, olemme kaikki huutavassa hukassa; silloin ei ole muuta neuvoa kuin pistää nuora kaulaan.
Hlestakov. Voitte täydelleen luottaa minuun. Teen, mitä suinkin mahdollista on.
(Kauppamiehet menevät.)
Naisen ääni (Näyttämön takana). Sinä et uskalla pidättää minua! Kantelen sinustakin! Koetapas vaan potkia!