Postimestari. Ymmärrän… ymmärrän. Ei teidän tarvitse minulle semmoisia opettaa! Siinä toimessa on minulla jo monivuotinen tottumus, vaikka sitä tähän saakka olen ainoastaan uteliaisuudesta enkä varovaisuudesta tehnyt… On erinomaisen hupaista saada tietää kaikki, mitä maailmassa tehdään ja tapahtuu. Vakuutan, ett'ei sitä huvittavampaa lukemista ole! Muutamat kirjeet ovat ylen nautinnollisia… niissä on kaikenlaisia kohtia… Ja niin opettavaisia, paljoa enemmän kuin Moskovskija Viädomosti!
Päällikkö. Noh niin, mutta sanokaa, ettekös ole mitään huomanneet eräästä Pietarista tulleesta virkamiehestä?
Postimestari. En, en ole lukenut mitään pietarilaisesta, mutta saratovilaisista ja kostromalaisista puhutaan paljo. On todellakin vahinko, että te ette lue kirjeitä. Välistä tapaan aivan erinomaisia seikkoja. Niin muistan esimerkiksi erään kirjeen, jossa muuan luutnantti kuvailee, mitä riemua hän pidoissa oli nauttinut. Se oli todellakin oivallista. "Täällä elän", kirjoittaa hän, "ikäänkuin paratiisissa. Kaikkialla kauniita tyttöjä, musiikki soi, minä riennän tuleen…" Kuten jo lausuin, kirjoittaa tämä nuori mies tunteellisesti… Minä pidin tahallani tämän epistolan itselläni! Luenko sen teille?
Päällikkö. Älkää, nyt ei meillä ole aikaa siihen. Te, Ivan Kusmitsch, olette siis niin hyvä ja, jos sattumalta mitään valitusta tahi kannetta saisitte käsiinne, pitemmittä mutkitta pistätte sen hyvään talteen?
Postimestari. Aivan mielelläni!
Piirituomari. Mutta katsokaa vaan eteenne… Kyllä siitä vielä kerran käytte kiikkiin.
Postimestari. (Säikähtyneenä). Voi, hyvä Jumala!
Päällikkö. Oh, mitäs siitä! Olisi aivan toista, jos se julkisesti tapahtuisi. Mutta näin meidän kesken…
Piirituomari. Niin, kylläpä paha päällemme päätyi!… Mutta minä tulinkin suoraan puhuen, Anton Antonovitsch, lahjoittaakseni teille pienen koirasen. Se on hurttakoirani, jonka hyvin tunnette, täysi sisar… Olettehan kuulleet, että Sheptovitsch on haastattanut Varckovitschin oikeuteen? Nyt minulla on päivät kuin papilla: minä lasken asianajajana pyydykseni kummankin kalaveteen.
Päällikkö. Minä annan hiiden teidän pyydyksillenne: Minulla vaan tuo kirottu inkognito hyörii ja pyörii päässäni. Minusta on joka hetki, kuin ovi aukenisi ja…