Maria. Varmaan häiritsen teitä. Teillä on tärkeitä asioita.
Hlestakov (Keikaroiden.) Teidän silmänne ovat paremmat kuin kaikki tärkeät asiat. Teidän on mahdotonta minua häiritä! Päinvastoin te tulette kuin onnen ohjaamana.
Maria. Te puhutte, kuin pääkaupungin herrat ainakin…
Hlestakov. Kuten puhua tulee niin ihanalle naiselle! Rohkenenko olla niin onnellinen, että saisin tarjota teille tuolin? Teille ei sovi tuoli; teille pitäisi olla valtaistuin!
Maria. Tosiaankaan en tiedä… oikeastaan minun pitäisi mennä pois.
(Istuu.)
Hlestakov. Mikä erinomaisen kaunis liinanen teillä on?
Maria. Kuinka sydämetön te olette, kun teette minusta maalais-tyttö raukasta pilkkaa!
Hlestakov. Oh, neitini, soisin itseni olevan tuon huivin, voidakseni kiertyä tuon liljavalkoisen kaulan ympäri!
Maria. Voi, Herrani, en ymmärrä ollenkaan, mitä tarkoitatte… Mikä liina?… Kuinka kummallinen ilma meillä tänään on!